torstai 26. heinäkuuta 2018

Hikinuoren horinoita

Eilen hakkasin koko päivän rumpuja ja huusin, minkä lisäksi kävin illalla vielä uimassa, joten voi helposti arvata miten jumissa joka ikinen lihas kehossa tuntuu olevan juuri nyt. Uimassa voisi nyt kyllä käydä useamminkin, kun vaan kerkeäisi olla paikallaan, kohta lähdetään käymään yötä myöten Kankaanpäässä (koska yöllä ajaminen on rikkinäisellä ilmastoinnilla huomattavasti mukavampaa kuin päivällä ajaminen) ja huomenissa sitten tullaan takaisin ja voin viedä Célinen takaisin kirjastoon ennen kuin olen sinne taas velkaa. Olisi helvetin ikävää kerätä sinnekin vielä velkoja tässä ennen pois muuttoa.

Kauhea into olisi tehdä taas enemmän ja enemmän musiikkia ja etenkin kaikkea kolistelukampetta, eilen käytiin nauhoittamassa levyllinen jotain, mitä ajateltiin seuraavaksi Cut To Fitiksi, mutta ehkä siinä jotenkin meinaa hirttää itselle kiinni se, että se tuntuu liian kompromissilta. Vaikka nopeitakin biisejä on hauska soittaa, niin nyt ajatellen tuntuu että aivan kuin väkisin koittaisi tehdä muiden laskua tässä muutoksessa pehmeämmäksi sen sijaan, että tekisi juuri niinkuin hyvältä tuntuu ja antaisi muiden sitten vittuuntua siihen tai sulatella sitä omassa rauhassaan. Mutta Eetu oli sitä mieltä, että hyvä se on, joten ehkä vain annan miksauksen jonkun toisen käsiin ja se on sillä hyvä sitten. Tai ehkä tehdään sinne vielä jotain lisää. Grindcoren kanssa sillä nyt ei ole ihan kauheasti kuitenkaan tekemistä, vaikka siellä parit paahtamisbiisit seassa onkin.

Päivittelin myös hieman tuota bandcampia, tein sinne ihan oikean bannerin ja laitoin koko discografian ostettavaksi 20 euron hintaan, vaikka toki ne on mahdollista ladata ilmaiseksikin. Silti sanoisin, että tuo hinta 130 albumista musiikkia on ihan hyvä diili, vaikka joku ei tätä musiikkia missään arvossa pitäisikään. Oikeastaan viime aikoina on taas ärsyttänyt parin tutun muusikon huonosti piilossa pidetty asenne, suhtautuminen siihen mikä on "oikeaa musiikkia" ja "korkeampaa taidetta", suhteessa tähän paskaan jota minä teen. Siinähän ämpyilevät oman suuren taiteilijuutensa kanssa. Se on varmaan ainoa asia, joka ei ole aiheuttanut minulle sen suurempaa tuskaa, vaan päinvastoin helpottanut kaikkea tätä muuta ylimääräistä kärsimystä ja turhautumista. Helle ei sinällään ahdista, mutta onhan tämä nyt vähän typerää, että kun nousee sohvalta ylös saa jo melkein mennä suoraan suihkuun kun on hiestä märkä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti