sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Helpottaneepi






Tässä on nyt Noise Eateria ja Unwanted Songsia, molempia viisi kappaletta olemassa, viisi euroa kappaleelta. Pidän molemmista levyistä hyvin paljon, ja mielellään tekisin näistä ihan kunnolliset CD-painoksetkin, mutta kun teitä ei tässä kultissani vielä ole riittävästi siihen, että myisin sellaisen määrän levyjä käytännössä, niin siihen ei ole oikeastaan varaa. Lisäksi tein kolme uutta kappaletta Emptyä. Keikoillahan näitä lähinnä pyöritellään mukana, nyt tein  sillä ajatuksella, että voisin viedä näitä mahdollisimman halvalla Äksäänkin, mutta kyllä näitä nyt olisi tässä tehtävä aika paljon enemmänkin, että niitä viitsisi viedä, mutta se taas vaatii lisää väkertämistä; näihin molempiin viiteen on mennyt yö kumpaankin, että ei tämä liian nopeaa touhua näin käsin ole. Jos tulostin toimisi, voisi tehdä näitä paljon nopeammin, mutta se on ilmeisesti totaalisen paskana nyt sitten. Paska se olikin, joten jossain vaiheessa tuhoan sen Ave Marian soidessa.

Tänään järjestettiin Sopenkorvessa UGH festivaali, josta jäi kaikesta stressistä ja sähläyksestä huolimatta ihan hyvä fiilis. On mukava järjestää ihmisille tapahtumia ja nähdä heidän voivan hyvin ja nauttivan ohjelmasta, vaikkei kaikki ohjelma aina tuollaisissa useamman järjestäjän yleisöystävällisessä tapahtumassa omaan mieleen olisikaan, mutta on pakko sanoa, että kun Patrik Mikael aloitteli soolokeikalla, niin ajattelin että tästähän voi tulla ihan hyvä päivä! Moni ei varmaan ajattelisi minun pitävän tällaisesta, mutta hyvä musiikki on aina hyvää musiikkia, ja Patrik Mikael on kyllä nimenomaan biisin tekijänä sellainen, josta tullaan kuulemaan vielä. Ihan vaan jo siksi, että hänellä on oikea asenne kaikkeen tekemiseen, miellyttävä ääni ja etenkin juuri sellaisia biisejä, jotka eroavat muusta samankaltaisesta "geneerisestä radiosoittoon tähtäävästä musiikista" ihan puhtaasti sielullaan. Vaikken vieläkään ymmärrä mikä pakonomainen tarve laulaja-lauluntekijöillä on osallistaa yleisöä jokaisella keikalla. Kaipa se on jotain mikä on opittu vain keikkoja katsomalla. On asioita, joita muka "kuuluu" olla, ja niistä sitten muodostuu vähitellen kliseitä, jotka väsyttävät. Jätä kliseet pois, jos ne eivät tunnu omilta. Ole ja tee juuri niinkuin itse tahdot. Jos se on sitä mitä tahdot, jätä tällaiset marginaalin horisijat kokonaan huomiotta ja jatka valitsemallasi tiellä.



Eläköön! taas oli juuri minulle, taideperformanssi ja sopivan skitsofreeninen haitaridronekansanlaulutrapextravaganza! Emma ja Pauli muodostavat kahdestaan aivan järjettömän hienon ja millisekuntitarkkuudella toimivan hirviön jolle ei voi olla hymyilemättä. Ja se on hyvä merkki! Tämä ei ehkä kerro riittävästi siitä miten hieno tämä on livenä, etenkin Emman äänenkäyttö, skaala ja hallinta on jotain ihan pimeää. Oikeastaan mietin tänään, että tuon The Aeoninkin jälkeen on todettava, että kansanmusiikkikuvioista tuntuu löytyvän aivan kipeitä laulajia, etenkin kun ne otetaan pois suoranaisen kansanmusiikin kontekstista ja laitetaan tekemään sillä äänellä jotain muuta.


Näiden jälkeen alkoi taas henkilökohtainen äherrys ja häsläys, enkä kerennyt keskittyä oikein mihinkään, mutta oli ilo todeta, että Musta Risti ainakin soi nykyisellään aivan helvetin isosti, ei tarvitse hävitä soundissa juuri kenellekään. Etenkin siihen nähden miten pieni PA meillä oli käytössä, lavalta tuntui tulevan järjenvastaista vallia, joka veti naamaa virneeseen. Teki mieli mennä treenikselle (joka oli lavan vieressä) huudattamaan kitaraa seuraksi, mutta kaikki omat jatkojohdot olivat käytössä jo muussa yhteydessä. Nyt otan kyllä aika helvetin iisisti, syön vähän suklaata, juon vettä, kunnes venyttäydyn x-asennossa levälleni sohvalle. Siinäpä suunnitelma. Hyvää yötä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti