Keskeytin muut projektit ja aloin koota jonkinlaista essee/trippi/unikokoelmaa työnimellä "Ajattelen, siis kuolen". Tarkoituksena on kirjoittaa niistä asioista, jotka minua muutenkin liikuttavat, ja kasata näitä asioita ja ennen kaikkea havaintoja ja tulkintoja yhteen. Myös joitain tekstejä tästä blogista, ehkä hivenen uudelleen kirjoitettuna, etenkin noihin huumeisiin liittyen, koska tiedän tänne jääneen moniakin hyviä tekstejä jonnekin hämäriin. Samoin Kuinka minusta ei tullut kouluampujaa tulkoon tähän kokoelmaan, kun ei tunnu kelpaavan muuallekaan, vaikka sen ansio onkin tunnustettu joka paikassa minne sen laittaa. Tarkoitus on antaa jonkinlainen tekele, jossa on yhdessä kasassa ajatukseni tietoisuudestani ja sen toiminnasta, ehkä vähän muistakin yleisemmistä asioista. Olen kuitenkin itselleni hankalin ja tärkein tutkimuskohde, koska se voi kertoa jotain muutakin ja muustakin.
Meinaisi olla vähän nälkäkin, mutta ei oikeastaan taida olla muuta ruokaa kuin leipää ja juustoa, eli kai se pitää joko tehdä lämpimiä leipiä tai mennä nukkumaan kohta, koska uni on halvempaa ravintoa kuin ruoka. Tuntuu olevan taas kauheasti asioita, mitä pitäisi jotenkin muistaa pitää mielessä, eikä varmaan taas kauheasti auta kognitiivisten toimintojen kannalta, että valvoo aamukuuteen turhanpäiten. Mutta ei kai tässä mitään kauhean tähdellistä tekemistä aamupäiville ole.
Piirtelin ja maalailin aiemmin myös tuollaisen, vaikka lähinnä ärsytti kun ei ole oikeita maalipohjia, paperin maalaaminen tuntuu aina vähän hölmöltä. Mutta kai se jotain ylimääräistä intoa vähentää, kun tuhlaa energiaansa johonkin tällaiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti