Tässä se nyt on. 70 sivua tekstejä tietoisuuttani koskevista kokeista, se koostuu kolmesta osasta. Ensimmäinen osa pitää sisällään psykedeelikokeeni, jotka suoritin itselläni kaksi vuotta sitten. Kyseessä on muutamia kokeita psilosybiinisienten kanssa, yksi tahdonvastainen huumaus kannabiksella, sekä yksi koe LSDllä. Vaikka asetelemat eivät kotioloissa olekaan aina selkeimpiä mahdollisia, ja tutkimus on pitkälti vapaalentoa, koen, että analyysissä ja purussa onnistun olemaan rehellinen itselleni. Toinen osa sisältää unet, unihalvaukset, sekä transsinomaisessa tajunnanvirtaisessa tilassa kirjoitetun novellin Käärme. Alan pikkuhiljaa ymmärtää sen psykologista merkitystä, miten sen kirjoittaminen oli tietynlaisten hautajaisten seuraamista, oman naivin idealismin laskemista hautaan, "käärmeen ajan" loppua elämässäni. Olen pyrkinyt purkamaan uniani siellä missä se on mahdollista, mutta jätin pois arkisempia unia ja otin mukaan tulkitsemattomia, joissa on vahvaa symboliikkaa ja mielikuvitusta ruokkivaa sisältöä. Kolmas osa koostuu dissosiatiivisista ja disorientoituneista tiloista, tuhoavasta puolesta minusta, sekä katsomukseni "empaattisesta nihilismistä". Olen pyrkinyt kaikessa olemaan niin rehellinen kuin kykenen, mutta myös pyrkinyt olemaan kajoamatta menneisyyden minän teksteihin liiemmälti, koska sekin olisi vääristämistä. Joitain kirosanoja olen vähentänyt, nimet on luonnollisesti vaihdettu ja joitain asioita pyritty selittämään auki.
Tiedän, että joissakin päissä tämä tulee värittämään tekemisiäni tavalla tai toisella. Sitä ei kai voi estää. Mutta ei kai sen ole väliäkään. Olen elänyt elämästäni 29 vuotta. Näiden noin 10 600 eläneeni päivän aikana olen ollut sekaisin 8 iltaa, 11 jos lasketaan mukaan kaikki elämäni humalat teini-iästä. Siinä on kenelle tahansa melko murskaavaa dataa, jonka valossa minusta ei kyllä saa "huumehörhöä" vaikka kuinka yrittää. Mutta ihmismielet toimivat tässä suhteessa toki miten toimivat. Se ei vähennä minun rakkauttani ja myötätuntoani kaikkia eläviä ja kuolevia ihmisiä kohtaan, ja se yrittää olla myös näiden kirjoitusten keskeinen sanoma. Minä rakastan teitä kaikkia jo siitä syystä, että me olemme tässä ajassa yhdessä, ja me tiedämme miten hirveää se pahimmillaan on, ja miten kaunista se kauneimmillaan on. Me olemme tässä, kahden ajan ja maailman välisessä murroksessa, mutta niinhän kaikki varmaan kokevat olevansa, maailmojen välissä vailla harmoniaa tai rauhanomaista eloa. Tätä on ihmisyys.
Tahdoin kirjoittaa julkaistavaan muotoon jotain sellaistakin, joka ei ole vain negatiivissävytteistä, ja näiden tekstien sävy ainakin pääosin on mielessäni ehkä vähän toiveikkaampi. Tiedän, että pdfn lukeminen on aivan hanurista, mutta en tiedä onko minulla varaa edes miettiä tästä fyysistä kirjaa hetkeen. Toki jos joku tahtoo auttaa sen rahoittamisessa, voi tilanne olla eri. Sitten on edes motivaatiota selvitellä asiaa. Siinä vaiheessa taitto kyllä tulee A5 kokoon, koska sitä on huomattavasti järkevämpi lukea. Muutenkin taitto on vähän tasoa "digital publishing", eli kunhan tolkun saa ja tiedot tulee selville, niin se riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti