En vieläkään pääse nukkumaan, koska olen jäänyt Perttu Häkkisen yleissivistävään hypnoottis-magneettiseen otteeseen ja käsityskykyni laajenee pelottavaa vauhtia. Pitäisi herätessä ajella Kankaanpäähänkin ja yritän tässä miettiä, miten voisin ilman soittimen aux-liitäntää tai bluetooth-kaiutinta järjestää itselleni kuuntelumahdollisuuden autoon. Ehkä täytyy vaan pitää puhelinta apukuskin penkillä täysillä ja kuunnella siitä vain sitten. Ei tekisi mieli mennä nukkumaan, melkein sitä tahtoisi jo alkaa keitellä aamukahvia ja heräillä uuteen päivään, mutta kun tosissaan pitäisi ajella autoakin, niin olisi ehkä syytä ottaa unta väliin. Pitäisi käydä Sinooperin konkurssimyynnissä hakemassa maalipohjat pois, mikäli ne eivät ole jo menneet. Ja kierrätyskeskuksessa katselemassa vanhoja mankkoja. Sain tänään nimittäin hienon ajatuksen siitä, että soitettaisiin kolmetuntinen Käki-keikka niin, että soitetaan mankkojen läpi suoraan C-kasetille nauhalle. Kun 90 minuutin kasetit on täynnä, käännetään puoli ja laitetaan samat kasetit pyörimään alusta, mutta luonnollisesti ne alkavat eri aikoihin ja muodostavat oman psykedeelisen kokonaisuutensa sitä kautta.
Katselin myös elokuvan Possession, joka oli hieno ja intensiivinen, unenomaisesti todellisuudesta maaniseen epätodelliseen kulkeva kerronta kosketti, vaikken tiennyt elokuvasta mitään tai tiennyt siitä mitään. Kaveri vaan suositteli, että tuo minun pitäisi nähdä. Etenkin pääosan esittäjät olivat järjettömän kovia näyttelijöitä, jotka osasivat jotenkin täydellisesti tiivistää sen maanisen, epätietoisen, kuumeisen turhautumisen ja hitaan sekoamisen. Pidän myös valtavasti aina siitä tunteesta, kun näen ensimmäistä kertaa elokuvan, josta on otettu jokin sample joka soi jollain levyllä jota on tullut luukutettua paljon. Tässäkin heti kun Fuck-Ushiman käyttämä sample alkoi, karvat nousivat pystyyn. Muutenkin elokuva tuntui olevan täynnä täydellistä samplekampetta, paljon monologia ja dialogia ja suhteellisen vähän musiikkia.
Kai sitä pitäisi kohta edes käydä maaten ja kuunella näitä ohjelmia kunnes nukahtaa, sitten aamulla jäljittää muistikuviaan ja jatkaa siitä mihin jäi. Olen miettinyt tässä paljon kaikenlaisia asioita, joista tuntuu olevan sopivaa puhua vasta kun niitä on miettinyt vielä vähän lisää. Kuupassa kuhisee kuitenkin koko ajan. Tekisi mieli saada enemmän aikaa myös kuvataiteen, piirtämisen ja maalaamisen tekemiseen, lisää ruostetta maailmaan. Tuntuu siltä, että pitäisi kokeilla ja tehdä kaikenlaista, tutkia ilmaisua ja mennä eteenpäin, mutta maailma tuntuu tarvitsevan minua joka helvetin asiaan nyt. Ja kuten tavallista, suurin osa siitä muiden kanssa tehtävästä on vain sen odottelua, että saadaan ihmiset perseeltään ja tekemään asioita, jotka voisi tehdä paljon nopeammin ja vähemmällä vaivalla ajoissa. No, eiköhän tämä tästä. Kyllä ne linnut sen siitä sitten...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti