maanantai 16. heinäkuuta 2018

8 tasoinen tietoisuus

Eilen meditoidessani pyrin havaitsemaan tietoisuudestani mahdollisimman monta eri tasoa, en tiedä itsekään oikeastaan miksi, mutta niin minä nyt vain tein. Löysin kahdeksan joista neljä oli helppoja havaita, ja toiset neljä niin ilmiselvästi näkyvillä piilottelevia, että minulla meni 20 minuuttia ennen kuin edes tajusin niiden olevan olemassa.

Ensimmäinen taso on se joka hengittää, joka oikeasti keskittyy suorittamaan hengittämisen sen sijaan, että se tapahtuisi automaationa. Tämä hoitaa luultavasti isoimman osan abstraktista ajattelusta, ellei sitä ohjaa tekemiseen. Toinen on se, jonka määräsin laskemaan hengitykset. Tämä on työmuisti, nopeasti tylsistyvä ja äkkipikainen osa mielestä, joka kokee tylsyyttä, ellei sille määrää jotakin askarreltavaa, kognitiivistä näpertelyä. Kolmas taso taas on muisti, joka alkaa välittömästi toimia näistä kahdesta mielestä riippumatta. Se alkaa välittömästi syöttää muistoja, käyttää tämän luppoajan persoonallisuuden kehitykseen, vanhojen muistiyhteyksien lujittamiseen ja uusien muistojen kaiveluun. Kaikki informaatio tuntuu olevan jossakin suhteessa omaan hemkilöhistoriaan, mikä on mielenkiintoista. Neljäs taso on metataso, joka kykenee vahtimaan näitä kaikkia muita ja ilmoittamaan minulle, mitä ne tekevät, jotta voin tehdä näitä havaintoja ylipäätään. Nämä olivat "helposti havaittavat" puolet.

Viidentenä huomasin havainnon itse, aistielinten kautta tulevan informaation joka muodosti ympärilläni olevan todellisuuden, hyttyset, seinät, äänet, valot ja kaiken muun "todellisen". Kuudentena huomasin "lihatietoisuuden", keholliset aistimukset oman elimistöni sisäpuolelta, kaikki nahan alle jäävä joka vaikuttaa tietoisuuteni tilaan. Seitsemäs on alitajunta, id, eräänlainen pimeä aine jonka vaikutuksen pystyy havaitsemaan lähinnä silloin kun se vuorovaikuttaa jonkin muun tietoisuuden tason kanssa, mutta toki se antaa kuulua itsestään itselleni useamminkin, oikeastaan nykyään pienen lämmittelyrituaalin jälkeen koska tahansa, käskystä. Meditoidessa se ilmenee tavallisimmin dialogeina, joita ei ole olemassa, sellaisten ihmisten välillä joita ei ole olemassa. Kahdeksannen päättelin olevan jonkinlainen näistä kaikista koostuva ja emergentti minuus, joka on tämä "todellinen olemassaolon kokemus", koheesio kaikesta edellisestä, kykenevä suorittamaan järjettömän määrän erilaisia prosesseja ja tulkintoja sekunnissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti