perjantai 22. kesäkuuta 2018

Music for the Observation Tree



Nyt kotiuduimme Käsitekesän rakentelusta ja avajaisista. Näyttely on sunnuntaista lähtien auki ja sitä voi Korkeaojalla käydä katsomassa elokuun loppupuolelle asti. Lisäinfoa tarjonnee sivusto tai facebook ja instagram.  Vahva suositus, hienoja duuneja joita saa etsiskellä ja kelailla vähän suunnistushengessäkin omatoimisesti ympäristössä. Kaikenkaikkiaan tämä oli yksi mielenkiintoisimmista ja parhaista projekteista, joissa olen ollut mukana, monipuolisia hommia assaroinnista raksailuihin, eipä sitä ole tullut ikinä ennen höylättyä rappusiakaan, mutta tuosta vaan sitä pääsi tekemään kaikenlaisia hommia ja opiskelemaan uutta. Se oli mielenkiintoista, minkä lisäksi pidän fyysisestä duunista paljon ylipäätään. Minun ongelmani ei ole työn tekemisessä, vaan siinä, että ihmiset ovat melkein järestään pilanneet kaikki työpaikat. Tuolla ei kyllästynyt yhteenkään naamaan, kun oli vain hyvää porukkaa, vaihtelevia duuneja ja ennen kaikkea jokaista kunnioitettiin yksilönä ja tehtäviä annettiin sen mukaan. Jos edes kymmenesosa Suomen työyhteisöistä toimisi tuolla tavalla, niin työpaikoilla jaksettaisiin aika erillailla. Mutta ensisijaisesti tässä olikin kyse yhteisen asian ajamisesta, taidenäyttelyn rakentaminen oli tavoite jonka eteen kaikki tahtoivat tehdä työtä. Se vaikuttaa paljon paremmin työn laatuun kuin se, että jokainen koittaisi lusia väkisin työpäivän saadakseen jotain vain ja ainoastaan ITSELLEEN.

Tuo ylläoleva on äänite eiliseltä. Tein pienen kolisteluperformanssin osana avajaisrituaaleja, minkä jälkeen "miksailin" Riston aivan järjettömän hyvän keikan (oikeasti rakensin PA:n ja vedin kanavat auki ja se oli aikalailla siinä sitten). Siinä keikassa oli alkuvoimaa ja sähköistä voodoota, rumpukoneiden ja ropottien vuoropuhelu toimi järjettömän hienosti navetan yläkerrassa. Muutenkin oli Turvaluola soinut pari päivää päässä, joten oli hienoa hiljentyä heti keikan alkuun sen kanssa, meni syvälle ja kutitteli sielua mukavasti. Keikan jälkeen menin takaisin kolistelemaan, siellä sateensuojassa vajassa, yhden spotin alla tuo Henri Ijäksen (aiemmin Aapo Korkeaojan omistama) taiteen omistajuutta käsittelevä puun juurakko herätteli itsessäkin ajatuksia ja mielikuvia ja ääniä. Mielestäni ääni-installaatio, jonka tein yhdessä Terhin (Eskelinen) kanssa, onnistuikin syventämään omistajuutta käsittelevää työtä myös valtaa käsittelevälle tasolle; luonto teki kaiken työn juurakon kasvatukseen, muttei kykene estämään ihmisiä ottamasta sitä omakseen ja laittamasta sitä pystyyn taidenäyttelyn osana. Se oli ääni voimattomille ja äänettömille, mutta myös itsessään erittäin immersiivinen ja meditatiivinen lisä Ijäksen työhön, seisoin pitkän aikaa tuijottelemassa juurakon varjoihin ja sama tuntui jumittavan muitakin.

Nyt olo on melko tyhjä, mutta tyytyväinen. Ei tässä kauhean kauaa kerkeä laakereillaan makoilla, huomenna ajelen Tampereen kautta Lahteen ja sunnuntaina rakennellaan taas Käki-kollektiivin installaatiota, tällä kertaa Helsingissä, Kalasataman Vapaakaupungissa. Kyselin juuri, onko sateen varalle mitään varasuunnitelmia, koska vaikka me toki voimme leikkiä sähkölaitteilla kaatosateessa, en usko että ketään kiinnostaa katsoa sitä, ja kun siinä kuitenkin on Oranssi vieressä, niin aukeaisiko ovi siitä vaikka sitten. Joka tapauksessa soittoaika on klo 16-18, joten sinne on hyvä tulla ihmettelemään outoja ääniä ja etenkin Cédrikin uutta hienoa soitinta. Itse ajattelin ottaa vaan romuni, kanteleen ja ehkä saksofonin mukaan. Kitara saa jäädä nyt toistaiseksi vähemmälle.  Soitellaan sitä sitten, kun se innostaa oman itsensä vuoksi, eikä vain kuriositeettinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti