keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Looppeja.

Tänään tuntui, että asiat etenivät muutamassa tunnissa taas enemmän kuin päiviin, kun sain Kankaanpäähän jääneen kovalevyni postissa takaisin. Helpottaa kummasti oloa, kun tietää esimerkiksi uuden kirjaproggiksen olevan jotenkin päin turvassa. Vaikka tiedänkin, että tästä tulee erilainen kuin ensimmäisestä, itseni mielestä jo nyt paskempi, tämä on siitä huolimatta välttämätön osa tätä "juttua". Joidenkin mielestä se saattaa olla parempi, koska se on johdonmukaisempi ja siinä on vähemmän sekoilua, mutta se tarkoittaa minulle myös vähemmän katharsista. Saa nähdä julkaisenko tätä ikinä, mutta tiedän, että se on kirjoitettava tästä välistä ensin. Tässä vaiheessa ei ole vielä mitään väliä, mitä sille sitten tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Sähköt muuten myin juuri loppuun. Ajatuskonetta ja Katoamista riittää vielä, mutta Sähköä ei tule lisää ellei joku muu sitä halua tehdä.

Päivällä kävin kaupungilla viemässä kirjoja ja asioilla muutenkin. Oli kylmä, satoi vettä eikä siellä taas mitään ihmeempää tapahtunut, niin en jäänyt lorvimaan sen kummemmin. Huomasin itsessäni taas sen luultavasti monelle introvertille tutun tapauksen, kun sosiaalista kanssakäymistä lopettaessa pidetään huoli siitä, että varmasti lähdetään keskustelukumppanin kanssa eri suuntaan, vaikka se olisi myös täysin ohi siitä suunnasta johon itse oli menossa. Onneksi se nyt ei isoa lenkkiä tehnyt, menin torin laidalta Levykauppa Xään, hakemaan loput Sähköt kirjastoihin ja kansallisarkistoon vietäväksi, sekä rahastamaan ne parit levyt joita sieltä oli mennyt. Jos tahdotte tukea minua vaikeilla hetkillä, ostelkaa nämä levyt äksästä. Tänäänkin se piti minut leivän syrjässä kiinni, mikä oli mukava juttu. Ne ovat edelleen mielestäni myös hyviä albumeita, molemmat omanlaisiaan valokuvia psyykeestäni tiettyinä ajanjaksoina elämässäni. Uudempi ei niin kovin vanhakaan. Se on mielestäni hieno kokonaisuus siinä, että se on looppi joka toistaa pienempiä looppeja sisällään. Musiikillinen looppifraktaali.

Loopit ovat ajattelussani äärimmäisen tärkeitä. Jo siksi, että näen koko ajatteluni olevan looppi. Havaintokehä voisi yhtä hyvin olla nimeltään havaintolooppi. Oikeastaan se olisi parempi nimi, koska kehä antaa mielikuvan siitä, että kun se sulkeutuu, se on valmis. Looppi taas on jotain, joka aloittaa aina uuden kierroksen, rakentuu vanhan informaation päälle, kasvaa ja muuttuu vähitellen joksikin toiseksi oman iteraationsa kautta. Ja juuri niin kaikki meidän ajattelussamme toimii. Muisti, persoonallisuus, ajattelu itsessään, kaikki psyykeessämme tukee tällaista rakennetta. Me voimme yrittää ohjelmoida sitä uudelleen, tehdä itsellemme tietoisiksi vaikkapa pahoja tapoja ja kirjoittaa koodiin uuden pätkän, "kun tunnistan tämän mielihalun, katkaise looppi ja aloita tämä uusi toiminta". Me olemme kognitiivisia koneita, tai sitten se johtuu vain siitä, että rakennamme koneita ja niiden älykkyyttä länsimaisen logiikan pohjalta omiksi kuviksemme, se on lopulta ihan sama, meidän välillämme on analogia, me olemme riittävän yhenmukaisia voidaksemme tehdä toista katsomalla havaintoja toisesta. Tämä energia kannattaa ehkä valjastaa johonkin muuhun käyttöön.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti