lauantai 2. kesäkuuta 2018

Lahdessa taas

Pääsykokeet onnistuneesti takana. Performanssi tuntui omasta vinkkelistä vahvimmalta tekeleeltä, vaikka tuollainen tilanne jännittääkin hieman enemmän kuin normaalit olosuhteet. Kaikki meni kuitenkin kuten olin ajatellutkin, ja opiskelijoiden palaute ainakin oli hyvää. Oli myös mielenkiintoista saada palautetta ja käydä keskustelua opettajien kanssa sen jälkeen. Siinä pohdiskeltiin esityksen introverttiutta, mutta mietin, että melko suurelta osin kaikki performanssit joita olen suunnitellut ovat introverttiä kampetta, koska ahdistun osallistamisesta niin paljon itsekin, enkä tahdo altistaa ketään sellaiselle. Ennemmin tekee mieli rakennella jonkinlaisia installaationomaisia tila-ajallisia kokemuksia tai tapahtumasarjoja, jotka synnyttävät ihmisen päässä äkillisen oivalluksen samastumisesta, että juuri tuolta jokin asia tuntuu. Pidän sitä kuitenkin onnistuneena ja vahvimpana osuutena tästä ruljanssista.

Seuraavana päivänä oli viimeinen osa, joka taas jännitti itseä eniten, koska siinä oli tarkoitus tuottaa jotain esittävää ja mietin, etten ole koskaan piirtänyt ihmisiä mallista, etenkään hiilellä ja etenkään A0 kokoon. Se oli jännää, mutta kun pääsi alkuun, työhön löytyi oma flow, ja jos elämäni ensimmäinen elävän mallin piirros näyttää tältä, niin eihän se nyt ihan paska ehkä ole!

Sitten huomasin, että olen unohtanut hakea opintotuet kesälle harjoittelun ajaksi, joten laitoin ne hakuun nyt. Käsittelyaika on kuitenkin kolme viikkoa ja vuokra pitäisi maksaa. Sain myytyä kirjoja jo sen verran, että jos kaksi ihmistä nyt ostaa Sähkön, Ajatuskoneen ja Katoamisen (yhteensä 40 euroa, postit saa siitä läjästä jo meikän piikkiin) niin saan maanantaina vuokran maksuun. Viestiä jotain kautta tulemaan niin laitan kirjat pakettiautomaattiin viikonlopun aikana. Olen onnellinen jo sikäli, että se vähä mutina mitä olen Katoamisesta kuullut vihjaisi, että lukijat ovat ehkä ymmärtäneet mitä lukevat. Se on tietysti aina hyvä juttu. Nyt koitan tässä suihkun jälkeisessä tilassa rentoutua vähän. Käytiin soittamassa muotsikan hautajaisissa Käkeä. Keikka oli vähän niin ja näin, mutta ihmiset pitivät, ja vaikken itse aina päässytkään irti itsestäni, niin oli se kai ihan kivaa. Vähän turhan turvallinen ja tavallinen. Tekee mieli räjäyttää kaikki atomeiksi ja purkaa osiin heti, kun se alkaa rutinoitua noin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti