Yöration kuuntelua ja hommeleita. Nyt otan jäätelöä.

Juuri nyt kuuntelen Limuradion Pitkien värssyjen yötä ja mietin, söisinkö toisenkin purkin jäätelöä tässä iltapuhteina. Tuossa tuli aikaisemmin väkerreltyä taas uutta soitinta, hauskinta näissä on se, että pitää ihan itse keksiä, miten helvetissä niitä oikein soitetaan. Tämä on vähän sellainen, ettei sitä painon ja hajoamisherkkyyden vuoksi kuljetella ihan niin paljon ympäriinsä, mutta uskoisin, että siitäkin lähtee ihan hauskoja jousikolinoita. Liimasin nimittäin noita muissakin käyttämiäni ruosteisia terästankoja kiinni ruosteiseen ratakiskon liitoskappaleeseen niin, että niiden välissä on jousia, sekä varret, että jouset resonoivat ja toivon mukaan välittävät sen tuohon kiskopalikkaan niin, että kontaktimikki ottaa äänet hyvin vastaan. Kunhan liimat kuivuu ja aurinko nousee, niin sittenhän tuon näkee.


Kävin myös vuolemassa romusellon kaulaa ja nauhoittelemassa vähän jotain epämääräistä, mutta ei siitä mitään käyttökelpoista tainnut tulla. Joten olkoon sitten. Ehkä niitä voi käyttää joskus jossain myöhemmässä jaksossa. Mistä tuli mieleen, että aina pitäisi tajuta ottaa pellin iskuja ja muita sellaisia talteen, että pystyy käyttämään väärinpäin käännettynä ja muuten, mutta eihän niitä koskaan muista kuitenkaan.

Olen taas katsonut melkein kaikki Monty Pythonit uudestaan, kiinnostus meinaa hiipua väkisin viimeisellä kaudella, vaikka sielläkin on hyviä juttuja aika paljonkin, jotenkin vain paistaa läpi, että kaikki tietävät, että lopun aikoja elellään. Hyvää kamaa siitä huolimatta, vaikkei ihan kaikki rautaa olekaan. Monty Pythonit ovat silti parhaiten aikaa kestävä asia, joka televisiosta on koskaan tullut, mikä on hienoa. Mitä satunnaisempaa jokin on, sitä paremmin se kestää katselua, koska muistaminen ei auta sinua sen käsittämisessä yhtään. Aina tulee jotain, mikä tulee ihan yhtä puun takaa, kuin ensimmäiselläkin kerralla, vaikka nuo on katsonut kaikki alusta loppuun ainakin kymmenisen kertaa, ehkä enemmänkin.

Tein myös tuolle spoken word-levylle Basso Noste-sivun, jonne voi jokainen käydä klikkailemassa sydämiä. Toki tiedän, että näissä kilpailuissa voittavat aina aktiivisimmat somettajat ja lähinnä ne muotibloggarit, jotka haluavat itselleen uuden trendikkään mac-koneen, kun pari vuotta vanhalla KIRJOITTAMINEN on niin helvetin vaikeaa. No, eipä siinä, kärsimyksen määrä tietoisuudessa on vakio ja kaikilla on omat ongelmansa, ihan sama kuinka isot mittasuhteet niille itse elämässään antaa, se on aina olemassa ja vaikuttavana. Vaihdoin tuon levyn kansitaiteen taustaväriä pinkiksi, koska se sopii mielestäni paremmin vaaleampiin ihon väreihin. Kunhan saan kirjoitettua ja nauhoitettua enimmän osan siitä, pystyn tekemään biisilistaa ja muutakin kansitaidetta. Tahtoisin tehdä tuohon paljon kaikenlaista pientä sisään työnnettäväksi. En minä ajatellut noilla rahoiksi lyödä, varmaan annan ne pois niille, jotka niitä mielestäni ansaitsevat tai korkeintaan myyn keikoilla bensarahoja vastaan osan sitten.  Pari ihan hyvää juttua siihen on tullut jo kirjoitettua. Näillä näkymin levystä tulee 10" vinyyli, ja latauksen mukana saa sitten bonuskamppeena, levystä irrallisena lisää juttuja. Jos mikään pulju minulle nyt vastailee ylipäätään mistään.  Kaipa sitä on räpylät täynnä oikeita bisneksiä eikä ug-puuhastelu nappaa. C'est la vie.