tiistai 17. huhtikuuta 2018

Valumisia, osa 142131

Tämä päivä on ymmärrettävästi ollut luomisen jälkeistä, tyhjyyden ja ahdistuksen alun täyteistä valumista, olen pyörinyt toimettomana ympäriinsä ja koittanut keksiä, että mitähän helvettiä sitä oikein alkaisi tehdä taas, kun kaikki tekeminen alkaa olla ohi ja elämä pysähtyy. Tein ruokaa puolihuolimattomasti ja vähän vasemmalla kädellä, ollen varma että siitä tulee ihan hirveää, se näyttikin siltä, mutta oli yllättäen todella hyvää. Se onni kasvisruoissa sentään on, ne on epäilyttävän näköisiä, mutta silti helvetin hyviä.

Ruoka ei kuitenkaan auta tähän epämääräiseen tyhjyyteen, turhuuden tunteeseen joka tulee pohjimmiltaan siitä, että on aivan sama kuinka hyviä tai hienoja ja koskettavia levyjä teen, ne eivät tavoita ketään eivätkä löydä niitä ihmisiä, joille ne on tehty. Tuntuu, että se on ainut tapa, jolla osaan kommunikoida maailman kanssa, ainut panos jonka osaan antaa se katarttinen puhdistumisen tunne jonka musiikki voi parhaimmillaan ihmiselle tarjota, ja pitkälti siitä syystä miten musiikkiamaailma, media ja kaikki muu on rakennettu, se musiikki ei leviä mihinkään. En tarkoita, että sen pitäisi valloittaa maailma, vaan että se pääsisi edes jollain tasolla ihmisten kuuluville. Siis niiden oikeiden ihmisten kuuuluville, niiden joille se on tehty. Se vain jää tyhjyyteen ja menee ohi.

Aloin sitten taas näperrellä jotain pientä, kasettilooppeja, viritellä jousia viikonloppuna löytämääni auton pölykapseliin ja pyöritellä peukaloita. Areenassa on hieno lyhytdokkarisarja Kosmos viidessä minuutissa, kannattaa katsoa ne kaikki. Oli jotenkin todella hienoa, että kaikki niistä lopetettiin niihin realistisiin ja todellisiin loppukaneetteihin, jotka ovat ahdistaneet itseänikin aikojeni alusta asti. Avaruus on valtavan hieno ja kaunis, mutta myös äärettömän surullinen ja ahdistava paikka. Todellisuudessa ei ahdista oikeastaan mikään muu kuin aika ja avaruus, ja ikäväksi se on melkolailla kaikki se mitä todellisuus pitää sisällään. Ja tätä tämä sitten on. Voisin ehkä piirrellä sarjakuvia, kun kaikki mitä kirjoitan tulee ulos valmiina kamppeena kuitenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti