Sunnuntai lusittu

Vilkaisin Netflixistä Happyn, ja vilkaisin sen saman tien alusta loppuun. Parasta mitä on tullut katseltua hetkeen, pitkälti siksi, että se oli yksinkertaisesti hauska. Niin hauska, ettei minua häirinnyt edes CGI-efektit, koska ne oli toteutettu riittävän sarjakuvamaisesti ja tyylitajuisesti sen sijaan, että oltaisiin yritetty tehdä mahdollisimman todellista jostain, mikä ei ole. Pääosan esittäjä oli täydellinen, aika paljon tuli Bukowski mieleen ja kun tuli eilenkin kuunneltua parit lukemiset Youtubesta, niin mielikuva voimistui entisestään. Väkivalta ja huumori olivat samansävyistä, lakonisen toteavaa nihilismiä, ehkä tässä oikeastaan kaikkinensa parasta oli se, miten tyylitajuinen koko juttu oli. Vahva suositus. Nyt olen koittanut katsella Netflixistä sitten jotain, mikään ei tuntunut nappaavan kiinni ennen kuin nyt muistin, että Ozark on katsomatta. Toinen jakso menossa ja hienohan tämäkin on. Breaking Badin vanavedessä selkeästi tehty, mutta jotain tämän suuntaista olen kaivannutkin. Saa nähdä koska maltan käydä nukkumaan.

Kävin tänään myös nauhoittamassa levyn, saa nähdä millainen siitä lopulta tuli, kun huomenna miksaan sen. Pääpaino on romuissa ja loopeissa, pari pitkää, jumittavaa ja meditatiivista avantgardejuttua. Jäi perjantain keikalta sellainen fiilis, että pitäisi tehdä enemmänkin tuollaista kolistelua. Siinä on vain jotain joka toimii, näen hämyjä ja varjoja, sykertyviä kuvioita ja outoja olentoja. Siinä on oma outo maailmansa... Lisäksi ajattelin joku yö käydä nauhoittelemassa Nothing Happens Three Times-nimisen levyn, äänimaisemia sähkölaitoksen edestä, junaradalta ja hylätyltä raiteelta, kymmenisen minuuttia joka paikasta.

Äsken koiran kanssa kävellessä toivoin taas, että kamera olisi nyt minulla eikä Kankaanpäässä, sumuiset kadut ja hämyiset valot olivat älyttömän hienoja. Rakennuksen katon takaa hohtava kuu tässäkin oli toki aika paljon hienompi, ja jollain muulla kuin kännykällä sen olisi voinut saada talteenkin vähän paremmin. Mutta sillä mennään mitä on käsillä. Hain maalitkin treenikseltä kotiin, jos tulisi maalailtua tässä vaikka pahville enemmän, kuin treenikämpällä isoille levyille, joita taitaa olla jäljellä enää kolme muutenkaan. Pohjia pitäisi hankkia lisää. Kyllähän nämä hommat tästä taas pikkuhiljaa heräilee, kun antaa ajatusten virrata.