Slow day

Eilinen oli hieno ilta, kaikenlaiset kokeellisen mölyn illat ovat aina mielenkiintoisempia soittaa, kuin joku perushässäkkä. Vaihdoin Sähkön Grateful Dädin levyihin ja siinä on kyllä hienoa musiikkia. Keikka tekisi mieli laittaa internetiin, mutta jälkimmäisellä puoliskolla kuuluu niin paljon ja selkeästi humalaisten horinat, etten viitsi, kun osa ihmisistä voi olla tunnistettavissakin. Pitää mennä joskus soittamaan taas tyhjemmälle Vastavirralle, heh. Kahvia tuli juotua taas illan aikana varmaan pannullinen, mikä näkyi taas kotiin tullessa. Tulee aika heikkolevelinen nistiolo, kun osaa sanoa ei kaikille maailman koville huumeille, mutta ei osaa olla juomatta kahvia vaikka tietää ettei siitä seuraa mitään hyvää. Uskon kuitenkin sen auttamaan minua pääsemään tiettyyn psykedeeliseen mielentilaan ilman, että se vaikuttaa motoriikkaan tai mihinkään muuhun soittamista haittaavaan.

Mutta sen jälkeen, kun keho hävittää kofeiinia hiljakseen, alkaa olla enemmän ja enemmän hankaluuksia käsitellä sitä. Mieli pulputtaa kaikenlaista yhdentekevää, makasin vielä yhdeksän aikaan sängyssä, mieli pulputti ulos kaikenlaisia sanoja ja ajatuksia ja niiden yhdistelmiä, ja jostain syystä ne tuntuivat ihan helvetin tärkeiltä.  Kirjoitin niitä facefeediin, mikä saattoi vaikuttaa kenelle tahansa hieman omituiselta. Dokumentointi näytti suunnilleen tältä.

Omnipotentiometri. Megalomaanifoni. Kartesiolainen stereo-vahvistin.
Ajattelen, siis kuuluu ihan riittävän hyvin.
Insomniasiinipuutos.
Loco-motiivi
Karieska
Metodiagramma
Ontoloinen
Kursiiviallinen
Neuroosanpunainen
Martomaatti
Nukku-Matti narkkaa ja käy huorissa... (välihuomautus)
Tapaturmahorisontti
Mielikuvainoharha
Masturbaattorikokous   
Penetraditio  
Manifestivaali
Nälkälättäjä



Tuo on mielenkiintoinen listä, koska siinä voidaan nähdä tämän tietynlaisen pakkomielteisen suoltamisen suuta. Neuroottis-filosofinen asioiden yhdistäminen, joka etenee kaikkivoipaisesta megalomaniasta tajuntaan siitä, että minun ontologisessa olemuksessani on jonkinlainen loinen, joka aiheuttaa tämän ajatusvääristymän; siitä eteenpäin sanat saavat negatiivisempiä sävyjä. Tietoisuuden toiminta kahvin tai muun päihteen alaisena. Sain lopulta nukutta ehkä puoli kymmenestä kolmeen, jolloin äiti soitti ja vei minut syömään ja pakotti ostamaan vaatteitakin. Hävetti, kun ne olivat niin kalliita. Raha vituttaa muutenkin aika paljon välistä. Tai usein. Tai koko ajan. 

Tämä päivä on nyt mennyt melko rauhakseltaan ja varovasti, teetä juoden, levyjä kuunnellen. Päivä tuntui menevän yllättävänkin äkkiä siihen nähden, että yleensä tällaiset päivät vain valuvat ohi, mutta tämä meni aika suhinalla. Jos jotain sain aikaan, niin kirjoitin entiselle erityisopettajalleni kirjeen. Hän oli yksi ensimmäisiä aikuisia, joka suhtautui minuun ja ajatuksiini vakavasti. Nainen jolla oli ainakin silloin pitkä musta tukka ja rauhoittava ääni. Päiväkodissa kävin keskustelemassa hänen kanssaan eläimistä ja kuolemasta, kun myöhemmin muutimme hänen naapuriinsa kävin hänen luonaan säännöllisesti syömässä pannukakkua ja keskustelemassa kuoleman aiheuttamasta ahdistuksestani. Vaikkei se ehkä auttanut siihen ahdistukseen, uskon sen auttaneen minua kasvamaan jo aikaisin omaksi itsekseni, ajattelemaan asiat itse, kun joku kerta kuuntelikin niitä ajatuksia. Tahdoin kiittää, joten kirjoitin jotain, vaikka se tuntuikin vähän tyhmältä enkä jotenkin tiedä onko tuollaisesta mitään iloa tai hyötyä, tai muistaako hän edes minua. Mutta kun sain kuitenkin kalasteltua osoitteen, ajattelin kiittää. Koska aina on kiitettävä niitä, joita on syytä kiittää.