tiistai 3. huhtikuuta 2018

Päivä paketissa ja pulkassa ja luntahan pulkalle aina riittää

Tänään olen tehnyt viimeiset korjaukset Ajatuskoneeseen, aloitin Katoamisen viimeisen oikoluvun (kolmas tai neljäs kerta toden sanoo) ja kävin kaupungilla muka tärkeillä asioilla, mutta lopulta kävinkin vain ruokakaupassa ja tulin takaisin himaan. Juoksin myös lenkin koiran kanssa, mikä on aina hankalaa, kun se meinaa hyytyä ennen itseäni ja sitten tulee vaan perässä pitemmän matkaa. Lenkkeilylevynä toimi ostamani Dead Neanderthalsin Womb of God. Hieno levy, kuunnelkaa vaikka alta.Tein banaanikakunkin pitkästä aikaa, kun leipäjonosta saadut banaanit alkavat mennä huonoksi. En ole tehnyt kakkua pariin vuoteen, mutta toivottavasti tuosta tulee sen verran syötävä, että voisi tässä vielä iltakahvit keittää.



Kirjoittaminen on parasta. Vaikka sitä ei aina meinaakaan saada tehtyä tai vaikka se tuntuu merkityksettömältä tai oudolta, se on lopultakin se tapa, jolla sukellan syvimmälle itseeni ja tongin asioita itsestäni, käännän ne, leikkaan palasiksi ja järjestelen uudestaan, teen niistä jotain muuta. Tajunnanvirta on tie itseen, tie itsen ohi. Vaikka se kaikki olsiikin merkityksetöntä sössötystä isoimman osan aikaa, se on välttämätöntä. Tiedän, että olette saaneet lukea tätä mantraa usein, mutta sitä täytyy toistaa itselleen, että tajuaa jatkaa silloinkin, kun meinaa lopettaa kaiken.

Tänään tuli myös opintolaina. Laitoin tietokoneen tilaukseen, maksoin velkani ja laskuni pois ja jäi vielä rahaa, jolla kustannan ainakin Ajatuskoneen ja toivottavasti Katoamisenkin vielä tämän kuukauden aikana. Omakustannesekoilut antavat vapauden tehdä mitä vaan, kaikki omalla tavallaan. Saa nähdä mitä siitä tulee. Vaikka menisi vituiksikin, niin omapa on vika eikä tarvitse syytellä ketään muuta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti