lauantai 7. huhtikuuta 2018

Long hard day.

Paljon tapahtumia lyhyessä ajassa. Vaihdoin koneen uuteen ja tämän päivää olen tapellut nykyaikaa vastaan, kun lailliset lisenssitkään eivät meinaa toimia ja asentua ilman valtavaa sotaa, ja nyt odotellaan Cubaselta ratkaisua virtuaalikovalevylisensseriongelmaan, jonka he ovat itse itselleen luoneet. Olen myös koittanut etsiä ilmaisvaihtoehtoja joillekin ohjelmille ja törmännyt taas siihen samaan raivostuttavaan asiaan, että ensin ohjelma on TÄYSIN ILMAINEN ja sitten selviääkin, että esmes taittohommissa se tarkoittaa sitä, että taittamassasi proggiksessa ei saa olla kuvia ja se saa olla vain kolme sivua. Irtisanoin subscribauksen ja kirjoitin syyksi, että "your whole approach was far more disappointing than I first thought it would be, and I despise this freemium hell people like you have created on this earth!"

Ostin myös sinisen saksofonin, koska tekemällä oppii ja muutaman kokeiluni kautta tykästyin siihen miten helvetin paljon koko saksofonin äänimaailma on vain pään sisällä. Aiemmin pidin sitä mauttomana careless whisperin jatkeena, mutta Dead Neanderthals ja Sly & The Family Drone (sekä toki tietysti Coltranet ja muut vastaavat) muuttivat käsitykseni aiheesta täysin. Jos saan tuon omani ennen Vastavirran keikkaa, niin otan sen sinne tykittelyyn. Nopealla katselulla siinä vaikutti olevan ihan hyvä soundikin, vaikka toki se on aika monesta asiasta kiinni.  Mutta tarkoitus olisi treenata sitä nyt alkuun aivan helvetisti, että saa perusasioita haltuun ja tajuaa mitä tekee.

Kirjapainoasiakin pyörähti niin, että ensi viikolla vissiin painetaan, jos vaikka saisi torstaihin mennessä runokirjaa ulos, niin hienoa olisi. Torstaille nimittäin tuli yllättävä keikka Torveen, tyhjä ilta johon sain järjestää mitä vaan, joten järjestin Romuambientillan. En tiedä ketä kanssani siellä lopulta on, mutta jos ei ketään, niin soitan yksin, raahaan lavan täyteen romuja ja soittelen ja kolistelen menemään siinä niin kauan kuin se on kivaa. Ja voisin kuvitella, että se on minusta kivaa melko pitkään. No stress, just junk. Kannattaa tulla jo siksi, ettei tuollaisia täysin kokeilulle omistettuja iltoja saa aina järjestymään, eikä varmaan oikein missään muualla kuin Torvessa tai parissa muussa paikassa Suomessa.

Käytiin Eetun kanssa kahdestaan treenaamassa Cut To Fitiäkin. Niin ne rusinat rasahtelee tästä lähtien. Tehdään uusi levy tässä kevään mittaan ja syksyksi koitetaan kikkailla taas Eurooppaan rundia, jos kiertuemanagerishenkilölle kaikki natsaa. Alustavasti vastaus oli joo, eli eiköhän se taas onnistu vasemmalla kädelläkin. Pitää alkaa kuunnella biisejä taas, että voi miettiä mitkä niistä voi soittaa ja huutaa samaan aikaan. Uudella kamppeella ei ehkä kannata paljon sitä samaa odottaa. Tehdään mitä halutaan ja muut saa vaan sulattaa sen, tai itkeä internetissä, niin kuin tähänkin asti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti