perjantai 27. huhtikuuta 2018

Kalastelua

Tällaiset yöt toistuvat taas, yöt huoneessa, jossa himmeä valo ohjaa tietoisuutta, koira tuhisee tai murisee vieressä, riippuen siitä onko naapurilla valo päällä vai ei. Koitan käyttää sitä pitemmillä lenkeillä, kun täällä on lääniä, mutta silti energiaa meinaisi olla enemmän kuin kerkeää pihalla köpötellä. Lisäksi tämä pieni huonekin varmaan ahdistaa sitä vähän, mutta ei sentään niin paljon, kuin mitä isossa asunnossa oli vahdittavaa. Aika paljon se nukkuu jaloissa ja koittaa lähinnä sementoida minut paikalleni syliin istumalla, jos aistii että olen lähdössä jonnekin. Huomennakin se saa olla taas illa itsekseen, kun käydään Vastavirralla soittamassa, mutta hyvin se on jaksanut tähänkin asti. Reipas koira. Hyvä ötökkä.

Huomenna (perjantaina) onkin edessä mielenkiintoinen keikka. Aluksi meitä piti olla viisi, mutta lopulta koko homma karsiutui vaan minuun ja Eetuun, mutta eipä se nyt sen kummempaa ole. Tiedän, että ainakin siihen voi luottaa että siitä jotain tulee. Jonkunlainen yhteys on olemassa ja selkeänä, kun tässä nyt on kahdestaan sudittu menemään kaikenlaista jo vaikka kuinka kauan. Hyvä kakku tulee. Otan mukaan romuja, kitaran ja saksofonin ainakin. Tai siis koitan ottaa mukaan mahdollisimman vähän. Mutta kuitenkin riittävästi. Keikka on ilmainen ja siellä on kaikkea muutakin helvetin sekavaa. Me soitetaan kello 00.45 ainakin näillä tiedoilla, eli eihän sinne ketään jää. Jos olet Tampereella ja kiinnostaa, niin kannattaa tulla, koska ei varmaan ole taas Käki-keikkoja hetkeen missään, kun ei kukaan enää nykyään osaa vastata sähköpostiin.

Voisi kuunnella tuota vinyylikasaa läpi ja ehkä lukea, kirjoittaa tai piirtää. En muista mihin kirja viimemmäksi on jäänyt, joten sitä pitäisi kai lukea ainakin vähän matkaa läpi ennen kuin jatkaa. Ehkä se on jonkun muun yön homma. Tai myöhemmän tunnin homma. Tekisi mieli tehdä miljoonaa asiaa yhtä aikaa, mutta eipä se ole omissa käsissä kuitenkaan. Jos yrittää tehdä jotain, niin aika äkkiä tajunta vetää liinat kiinni. Silloin kun tehdään, tehdään. Yrittäminen on ihan muita juttuja. Yrittäminen on lähinnä luonnostelua, sen tietää jo itsekin, ettei sitä asiaa tehdä vielä, mutta hahmotella voi. Harvemmin sitä tulee harrastettua, mutta toisinaan tietää jo heti, että paskaa tulee vaan jos nyt yrität. Silloin se pitää vain hyväksyä. Toisinaan on selkeitä kultivoitumisvaiheita. Esimerkiksi nyt tunnen, että kerään jonkinlaista luovaa energiaa koko ajan yksinäisyydestä ja ajasta, kaikesta tästä materiaalista jota tungen sisääni kaksin käsin, sotken keskenään kaikki nämä täysin erilliset ja irralliset asiat ja syntetisoin niistä sitten aikanaan jotain yhteistä, jotain missä on palasia kaikista näistä asioista. Se tulee sitten kun sen aika on. Ja nyt vain istutaan tässä ja kuunnellaan musiikkia hetki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti