torstai 26. huhtikuuta 2018

Huomenet

Heräsin puoli yhdeksältä auringonvaloon ja koiran ähinään ja olen nyt jo melkein tylsistynyt tähän päivään. Tai no ehkä se on vähän liikaa sanottu, mutta aamukahvit on kohta puoliin juotu ja iso osa tekemisistä on tehty. Tässä nyt lähinnä suunnittelen huomista Käki-keikkaa päässäni, kun sain tietää sen olevan kestoltaan vapaa. Eli aloitetaan kunnon ydinpommilla ja katsotaan millainen laskeuma siitä oikein seuraa. Ehkä tässä voisi kohta kirjoittaakin, mikäli tämä into tässä nyt säilyy ja jatkuu. Jotenkin hitaalta tämä tuntuu, mutta toisaalta se voi johtua siitä että tässä tulee kuunneltua podcasteja suomeksi samalla ja se meinaa aina vähän jarruttaa, vähän kuin tyrkkäisi tiiliä oksasilppuriin samalla kun koittaa hakettaa puuta.

Odottelen, että kaikki eiliset asiat tapahtuisivat; kasetti tulisi postissa, kirjat tulisi painosta. Se olisi hieno juttu. Saisi keikalle kirjat myyntiin ja voisi saada bensat himaankin, kun se noin muuten on ilmaiskeikka eikä lipputulojakaan sikäli ole. Ruoathan Vastavirralla on aina, mikä on hyvä juttu. Ruoka auttaa jo pitkälle. Olisi ihan helvetin mukava soitella Tampereella ja muutenkin ympäri Suomea enemmänkin, mutta tuntuu ettei kukaan uskalla ottaa Käkeä minnekään, vaikka ihmiset haluaisivat sen nähdäkin. Koita tässä nyt sitten saada sitä tungettua minnekään. Ainoa vaihtoehto taitaa olla se, että ensi kesänä soitellaan kaduilla sitten.

Jos ei malta kirjoittaa, voisi lukea tuon Burroughsin Hurjat Pojat loppuun. Olen koittanut lukea sitä lähinnä öisin, jolloin olen meinannut nukahtaa, unenomaiset näyt tosin sekoittuvat hienosti omiin unenomaisiin näkyihini, ehkä tässä voi olla avain jonkinlaiseen suggestiiviseen alitajuntojen syntetisoimiseen, kahden eri mielen yhteen sotkemiseen. Unen rajamailla syöttää tietoisuuteensa jonkun toisen alitajunnan materiaalia ja antaa sen sulautua yhdeksi materiaaliksi. Jatkotutkimusten paikka. Kunhan yö taas laskeutuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti