lauantai 14. huhtikuuta 2018

3 tuntia Käkeä.

Käki on parasta mihin voin elämäni käyttää. Kaiken tekemiseni ja oppimieni asioiden kulminaatiopiste. Tärkeämpi kuin minä tai kukaan muukaan siihen osallistuva, koska jokaisen soittajan myötä se kasvaa aina isommaksi kokonaisuudeksi, se on pilvi joka peittää vähitellen kaiken. Tässä on minun epämääräinen ja hämärä synttärilahjani teille, kolme tuntia Käki keikkoja.



Tässä kokoonpano on minä, Eetu bassossa, Cédrik kitarassa, sekä Jussi Pohjanen rummuissa. Jussi on aina vain tajunnut nämä meikän hommat täydellisesti. On soitettu yhdessä harvakseltaan, mutta kaikki niistä on olleet aina ihan järestään hienoja keikkoja. Siinä proto-Käki-osiossa J. Kill & Mr. Mulea Jussi oli luottorumpalina, mutta muuttonsa jälkeen ei oltu soitettu ennen tuota soundcheckiä oikeastaan vuoteen. Siksi oli hienoa nähdä, ettei sitä juurikaan tarvinnut kelailla, sen kuin laittoi aivot pois päältä ja alkoi soittaa.



Tämä on tuota seuraavalta illalta Lappeenrannasta, kokoonpano on muuten sama, mutta ilman rumpalia. Tässä meikän ja Cédrikin luontaiset taipumukset pääsee ulos hienolla tavalla, kun aloiteltu mukava ambient lipsuu vaan koko ajan synkemmille urille. Tällaistakin keikkaa oli kerennyt jo kaivata, koska rumpujen kanssa rytmi on niin valtavan määrittävä asia. Tällaisessa touhussa se on vapaampi. Ihmisten puheensorina tuntuu muodostuvan yhdeksi instrumentiksi lisää.



Tämä taas on eilinen keikka, jossa ei ollut ketään muita kuin minä romuineni ja Lisko (Juho, Liskomies, mikä lie) rummuissa. Parhaimmillaan tämä ei kuulosta siltä, että se on vain kahden ihmisen tekele, ja tämä onkin hienoimpia hommia mitä on tullut tehtyä, jo siksi että siinä ajatus nyrjähti taas raiteiltaan ja annoin romushamanistisen luontoni viedä itseni ja kuulijat jonnekin helvetin kauas. Veikkaan, että parit seuraavat keikat menee ainakin samoilla lämmöillä ja romuilla.

Kauheasti tekisi mieli viedä Käki nyt kaikkialle ja joka puolelle, mutta tiedän, että minä olen itse isoin syy siihen miksi suurin osa ei tahdo ottaa Käkeä mihinkään. Promoarvo pitää olla kunnossa, pitää mahtua tietynlaiseen laatikkoon, ja siinä laatikossa ei ole tilaa palaville spurguille, jotka välittävät huuruisia näkyjään irti purtu kieli kädessään huutaen. Mutta minkäs teet. Ehkä tässä pitää mennä sellaisen väsytystaistelun kautta, kuin aina ennenkin. Olisi vain kaikille helpompaa, jos päästäisitte minut kolistelemaan jo nyt, koska voitan kuitenkin.

2 kommenttia:

  1. https://www.youtube.com/watch?v=ioQtIEsJI6k

    Fiilistelen tätä yksin himassa puol 3 yöllä ja mietin kuka osaisi arvostaa tätä. Kelasin linkata mikäli et ole kuunnellut ja kiinnostaa. Ehkäpä tämän jälkeen fiilistelen tuon käen nauhoituksen. Join taas liian myöhään kahvia ja tänä yönä ei ilmeisesti nukuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä kova, etenkin toi loppupuolen kitarafiilistely ja lopetus! Kahvi on ihan hyvä homma etenkin silloin, kun tahtoo valvottaa itsensä valveunien tilaan. Kirjoitushommat sujuu kaikkein helpoimmin sillon.

      Poista