tiistai 20. helmikuuta 2018

Muutoksia.



Tämä on vaan niin kaunis biisi, että ujosti tässä odottelee Anna Von Hausswolffin uutta levyä. Kuulee myös tietystä jumituksesta, että rundi Swansin kanssa jätti jälkeensä kaikki sen pumpun hyvät puolet ilman, että Annan oma ilmaisu kärsi siitä juurikaan, eli melko vahvan oloinen levy tulossa. Hienoa, että sillekin bändille löytyy joku arvoisensa jatkaja. Tänään tulikin postissa Michael Giran novellikokoelma The Egg, jota kerkesin aloitella. Miellyttävää ja inspiroivaa tekstiä.

Muutto alkaa olla melko hyvällä mallilla, sohva, pesukone ja työpöytä viety, kaikki muu on lähinnä helposti henkilöautoon työnnettävää kamaa, vaikka onkin vielä televisio, sen taso, levy-hylly ja tämä tietokonepöytä, mutta nämä nyt saa aika helposti yhdellä kyydillä sitten, kun on valmis pakkaamaan kaikki loput kamat. Loput yöt tässä nukun lattialla makuupussissa, makoilin päivällä jo tunnin lattialla ja muistin miten helvetin miellyttävää puuhaa se on. Lapsena makoilin papan kainalossa tuvan lattialla ja maailma näytti siitä niin isolta. Veikkaan, että siitä on osaltaan jäänyt jonkinlainen samastuminen hyönteisten maailmaan ja siihen perspektiiviin, jostain alitajuisesta lapsen mielestä. Olen viimeaikoina nähnyt muutenkin taas unia, jotka sijoittuvat Jalkalaan.  On mielenkiintoista miten pystyn sijoittamaan eri huoneita mieleni rakenteiden eri laitoihin: Tupa on paikka, jossa mieleni on tietyllä tapaa lepotilassa, tila jossa keskustelen isovanhempieni kanssa ja levähdän. Kodinhoitohuone ja eteinen ovat tietynlaisia välitiloja, niillä näkemäni asiat ovat liikkumassa tietoisuudessani suuntaan tai toiseen. Yläkerta on alitajuntani syvempiä kerroksia, salattuja fantasioita ja ajatuksia. Mitä ylempänä talossa ollaan, sitä syvemmällä alitajunnassani myös ollaan. Pelot asuvat selkeästi sisäsaunan ja pannuhuoneen puolella, koska en ikinä unissani mene sinne. Kun olin lapsi, koiranpennut olivat syntymänsä jälkeen ainakin toisinaan pannuhuoneessa. Veikkaan siinä yhdistyvän jonkinlaisen primitiivisen, kohdunomaisen lämmön siihen turvattomuuteen, jota koin lapsena melko voimakkaana kuolevaisuuteni edessä. Nyt ymmärrän, etten ole tainnut käydä siellä unissani kertaakaan. Ehkä se olisi jonkinlaisen henkisen tutkimusmatkan paikka.

Tälle asunnolle hyvästien sanominen on ehkä hieman haikeaa, koska tämä on ollut ehkä paras asunto jossa olen asunut. Kela vain ei tue näin isoa asumista ja viime syksystä asti kaikki on mennyt melkolailla päin helvettiä tukien ja rahan suhteen, enkä jaksa stressata enää, joten muutetaan sitten pienempään. Mikäli Kela ei tue tätäkään, näen taas miksi tämä osoite tuli aikanaan valittua. Mutta toivon kaiken menevän hyvin. Kukapa ei toivoisi. Toiveet ja todellisuus eivät vain välttämättä aina kohtaa. Uusi asunto vaikuttaa tosin miellyttävältä, mikä on hyvä alku, vaikkakin muovimattojen haju on jotain mihin pitää tottua taas.Tilatkaa Sähköä tai levyjä. Torstaina soitetaan Käkeä Torvessa, perjantaina tullaan Lappeenrantaan Hoi Sielle, tulkaa hakemaan omanne sieltä!  Tänään selvisi myös, että maaliskuussa soitan Helsingissä Electric Hobo-keikan. Siitä lisää vähän tuonnempana. Nyt nämä akuutit Käki-jutut, ilo antaa musiikin elää, ja yhtä suuri ilo on nähdä, että se alkaa mennä ihmisille perillekin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti