lauantai 10. helmikuuta 2018

Keikka takana, studio edessä.

Eilinen oli taas jokseenkin mukava yllätys, kun suuriksi rakentuneista odotuksista huolimatta kaikki ei mennytkään päin vittua. Soittaminen oli mukavaa, ihmiset tuntuivat ainakin pääsääntöisesti tajuavan mistä on kyse, myinpari runokirjaa ja elämä hymyili kaikin puolin muutenkin. Oli mukava nähdä Musta Ristikin livenä pitkästä aikaa, ja Jess And The Ancient Ones yllätti positiivisesti myös. Levyiltä tuo bändi ei ole itselleni niinkään toiminut, mutta livenä kaikki häiritsevät asiat olivat poissa ja groove oli kova. Vahva suositus!

Kohta pitäisi roudata romuja Torvesta studiolle, huomenna nauhoitetaan Käki-levy samalla kokoonpanolla, jolla tässä on nyt jumitettu keikkojakin, joten siitä tulee kyllä lähtökohtaisesti jo täydellinen, koska tuolla jengillä ei voi mennä oikein vikaankaan. Tai sitten voi ja saan sen selville huomenna kun kaikki menee aivan päin helvettiä ja maailmani murtuu sunnuntain mustaan syöveriin. Sittenhän se selviää. Odotan kuitenkin paljon.

Kai se pitäisi jotain syötävääkin keksiä. Eilen söin riisiä ja tomaattikastiketta klo 11, sitten suhailin 10-12 kilometriä kävellen kiireessä ympäri kyliä ja söin seuraavan kerran vasta yöllä kotiin tullessa, niin helvetin paljon, että ensimmäistä kertaa ehkä vuosiin koin sen efektin, kun keho kertoo olevansa täynnä ja kaikki ruoka muuttuu purkaksi ja kuvottavaksi mössöksi, jonka nieleminen on vaikeaa.  No, sitä ongelmaa ei ehkä ole taas hetkeen, mutta olihan se kiva syödä mahansa täyteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti