maanantai 26. helmikuuta 2018

Käki - Kirikeriki


Tässä on nuo molemmat keikat, Torven ja Lappeenrannan vedot yhtenä levynä. Ajattelin, että tuosta voisi tehdä ihan levyjäkin, mutta aika äkkiä maksaa aika paljon, jos rupean tässä tupla CDtä vääntämään edes noista CD-Ristä, ja vielä tyhmemmältä tuntuisi myydä näitä erikseen. Eli taitaa olla vain netissä kuunneltavissa. Torvessa on viisi, Hoi Siessä 4 soittajaa, molemmat keikat olivat mielestäni kaikinpuolin niin hyviä, että iskin ne tälle puolelle, vaikka ovatkin nauhoitettu vain yhdellä stereonauhurilla, eikä säätövaraa kauheasti ollut. Se oli kuitenkin niin hyvä, että ei kauheasti tarvinnut ylimääräistä säätääkään.

On mielenkiintoista miten tuo avoin D-mollivire tuntui soittaessa niin vaikealta ja epämääräiseltä tauon jälkeen, koska se kuitenkin kuulostaa juuri sopivan jumittavalta ja vaikuttavalta, minkä lisäksi siitä saa riitasointuja ja kaikkea muuta hämärää ulos melko helposti. Pitänee vain tutkia sitä lisää ja tulla tutummaksi sen kanssa, niin uskaltaakin tehdä paljon enemmän. Sillä "oikealla" Käki-levylläkin on toinen puoli soitettu nimenomaan tuolla vireellä. Se on jotenkin lähtökohtaisesti droneen täydellisesti soveltuva viritys. Kunhan sen oppii hallitsemaan.

Lappeenrannan keikka onkin ehkä turvallisempi, mutta se oli itselle osoitus siitä, ettei aina tarvitse mennä sinne mukavuusalueen ulkopuolelle kilometritolkulla, etenkin kun soittaa ihmisille, jotka eivät ole koskaan kuulleet mitään siitä mitä soitat, jolloin se kaikki on heille uutta. Tuo ilta olikin hieno nimenomaan siinä, että musiikki oli suoraa kommunikaatiota bändin ja yleisön välillä, vastaanottavainen porukka ja hieno fiilis vetää, se vapautti soittoakin aivan uudella tavalla. Kuukauden päästä sama rundi uusiksi, hyvä tulee! Etenkin kun saadaan Jussi Pohjanen rumpuihin noihin, ei vituta nimittäin yhtään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti