lauantai 24. helmikuuta 2018

Haastattelu Limuradiosta



Tässä on viime viikkoinen Limuradion haastattelu, joka oli mukava tapa viettää keskiviikkoaamu. Unohdin linkittää sen eilen, mutta ehkä parempi tänään muutenkin. Nyt on vähän enemmän ihmettä ja asiaa, kuin eilen noin niinkuin muutenkin. Heräilin aamulla melko ajoissa, juoksin koululle latailemaan 360-kamerasta materiaalit internetiin ja totesin, että se toimii keikkakäytössä yllättävänkin hyvin, kunhan vain saisi kameran verkkovirtaan, jotta akku kestäisi yli viisi minuuttia. Oli kuitenkin mielenkiintoista miten helposti sen sai youtubeen asti täysin toimivaksi videoksi. Kuvataan jossain vaiheessa treeniksellä kunnon Käki-sessio niin, että siinä on jotain ihmeteltävääkin. Mielenkiintoista, tuosta tuli jotenkin mieleeni, miten vahvasti Käki tavallaan on myös nimenomaan nykyteknologiaan ja sosiaalisuuden uusiin ulottuvuuksiinkin liittyvä juttu. Keikkojen nauhoittaminen mahdollistaa niiden julkistamisen jo seuraavana päivänä, ja jokaisen soitetun asian nauhoittaminen mahdollistaa kaiken jakamisen paljon suuremman yleisön kanssa, kuin mitä muuten olisi koskaan mahdollista. Ensinnäkin siksi,ettei torstaikeikalle saa niin helposti ihmisiä. En edes ole tajunnut ajatella tuota ensin, mutta ehkä se on ollut sisäsyntyistä, kun tahtoo tarjota näitä tunteenpurkauksia ihmisille. Jakaa ajatuksiaan ja kokemustaan.

Kun selvisin koululta ja opastin Malamujérit matkaan, alettiin ähertää veljeni kanssa muuttoa. Kolmella autollisella oli kaikki tuotu uuteen kämppään. Neljänteen kerrokseen juoksentelun jäljiltä jalat on melko tohjoa, mutta veikkaan että tässä juostessa tulee kunto paranemaan huomattavasti. Nytkin tulin keikan jäljiltä tänne, uuteen matalaan majaani. Jos tästä nyt jotain negatiivistä täytyy keksiä, niin täällä on ihan saatanan kylmä, eikä kukaan ole tuonut jääkaappiini ruokaa. Pienoinen kulttuurishokki heti alkuun. Pakko hommata ainakin paksut verhot peittämään ikkunaa. Totuin puulattiaisen asuntoni lämpöön ja ihanuuteen, ja nyt tämä linoleum-luukku tuntuu lähinnä homeiselta helvetiltä, mutta eiköhän se taas auringon valjetessa näytä ehkä vähän erilaiselta.. Nyt silti kaduttaa, etten hakenut jotain puhelinlaskupizzaa jostain, nälissään ja kylmissään kaikki on kurjaa.

Välissä käytiin kuitenkin Lappeenrannassa soittamassa. Se oli todella miellyttävä kokemus. Hoi Sie oli juuri niin hieno paikka kuin ajattelinkin sen olevan, tuollaisia ei ole koskaan liikaa. Pienet ja intiimit paikat, jotka eivät ole baareja, parasta. Siniset valot tekivät tehtävänsä ja Käki soi taas kuin unelma, mikä se oikeastaan onkin. On aina yhtä hienoa soittaa näiden ihmisten kanssa, vaikka välillä oma härvääminen häiritseekin keskittymistä, kuten eilen, mutta tänään kaikki vain toimi. Homma soi juuri niinkuin sen pitää, ja se oli hienoa. Vaikken pidäkään Marshallin nupeista, jollaisella nytkin oli soitettava, se ei kuitenkaan onnistunut häiritsemään liiaksi, eli yksilö parhaasta päästä sitä lajia. Hienoa touhua se oli silti. Kuulette taas kohta jossain välissä, kun maltan käydä nämä läpi. Malamujér tykitti ehkä vielä hypnoottisemman keikan kuin eilen, mikä oli hienoa. Harmitti, että lähdettiin ennen kuin Deadneck aloitti, kun ajomatkaa oli kuitenkin pari tuntia. Olisi ollut silti mukava kuulla taas, mutta eiköhän siihenkin tarjoudu mahdollisuuksia. Jos ei muuten, niin järjestän niitä itse. Seuraavan kerran Käkeä on tarjolla samoissa ympäristöissä, Torvessa ja Hoi Siessä kuukauden päästä, ellei joku keksi meille tekemistä tälle välille. Toivottavasti keksii. Soitetaan nyt mielellään paljon. Homma elää ja kehittyy koko ajan. Nyt koitan nukkua tässä jäätävässä asunnossani. Hyvää yötä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti