torstai 18. tammikuuta 2018

Tällaista näin

 En ole pariin päivään kerennyt kirjoittelemaan oikein mitään, mutta oikoluin Katoamisen kahdessa päivässä, kirjoittelin joitain juttuja uudestaan ja lähinnä parantelin sitä jonkin verran.Se tuntuu yhä juuri samalta kuin musiikkinikin, joltain sellaiselta joka vain on, en osaa arvioida sitä mitenkään päin, koska se ei tunnu relevantilta. Tuo ja Sähkö ovat minun Eraserheadini, minun Alaston Lounaani ja ties mikä muu. Jotain, josta toivon pääseväni eteenpäin kohti jotain muutakin ehkä. Sähkön ennakkotilauksia on tullut muutama, vielä on pari mustekuvaakin menemättä, eli jos tahtoo tilata sellaisen niin helpoimmillaan 10 euroa tilille:

FI88 5336 0120 0261 78
Jere Kilpinen

Laita viestikenttään SÄHKÖ  ja osoite, niin postitan ne heti, kun saan ne omiin käsiini.

Tuo oikoluku oli melkoinen kokopäiväduuni, mutta eipä siihen kauaa mennyt, kun sen lopulta veti läpi. Muuta tässä ei ole melkein kerennytkään tehdä. Tänään tein kuitenkin jotakin poikkeuksellista: järjestin luokkakavereilleni bileet. Tämä on paras luokallinen ihmisiä, joka minulla on ollut. Hyvä ryhmä. Niin hyvä, että päästin halukkaat tunkeutumaan jopa asuintilaani, olkoonkin, että kämppä haisee popcornilta, voi kuinka ikävää. Oli mukava olla ei-yksin. Lähdin jopa jatkoille Chicagoon ja Ten Dollar's Salooniin, jota ei tapahdu usein. Itseasiassa minusta tuntuu, että melko pitkälti noiden baarien takia aloin kirjoittaa Katoamista ylipäätään. Tai Lahden ylipäätään. Eipä se nytkään puhdas nautinto ollut, mutta oli mukava keskustella vähän kaikesta. Pidän siitä, että kaikki ovat aika erilaisia ihmisiä, eikä kukaan oikein tee samaa asiaa, mikä laajentaa omaakin perspektiiviä tehdessä jonkin verran.

Nyt katson Big Fat Quiz Of Everything 2018. Näissä on parasta se, että vuoden loppua kohti näitä odottaa, sitten on kaikenlaista joulua ja muuta hässäkkää ja ne unohtaa, ja sitten onkin kaksi puolitoistatuntista katsottavana. Nämä ovat parasta viihdettä taas aikoihin, rakastan brittiläisten visailuja aivan liian paljon. Se taas on hirveää katsottavaa, kun tätä koitetaan tehdä Suomeksi vailla mitään rytmitajua. Hirveää. Ainut hyvä oli Pitääkö olla huolissaan, muuten ne olivat kaikki melko hirveitä. Mutta nämä ovat rautaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti