keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Tahrat

Sana. Tahra jota ei saa enää pyyhittyä poiskaan, kun kerran meni sen eteensä läikyttämään. Yritän sutata sitä pois, mutta tahra vain leviää ja kasvaa, imeytyy tajuntaan kuin pöytäliinaan, saa koko ajan uusia merkityksiä ja syventäviä muotoja sitä seuraavista uusista tahroista, näistä jokainen kertoo vain lisää kyvyttömyydestäni lopettaa sotkemista, vaikken tahtoisi sotkea enää mitään. Mitä enemmän sotken ja tahraan, sitä likaisemmaksi maailma jää jäljiltäni, sitä enemmän ihmiset luulevat tietävänsä millainen olin, kun seuraavat jälkiäni ja sotkujani joka paikkaan, tätä maalausta täällä, tuota ajatuspolkua tuonne ja takaisin, niin, kun kulkee jonkun perässä ja katselee hänen jälkiään, voi kuvitella tuntevansa hänet hyvinkin, eikö vain? Mutta todella kukaan ei tunne ketään. Nämä tahrat kertovat vain onnistumisistani tai ainakin vain mitättömistä epäonnistumisista, mutta todellisesta häpeästä ne eivät kerro mitään. Ne ovat kahvitahroja, eivät sperma- tai veritahroja, sillä ne ne vasta kertoisivatkin jättäjästään paljon. Nämä ovat tahroja, jotka on helppo läikyttää kahvilla tai maalilla, mutta todelliset, omasta lihasta vuodetut tahrat ovat silti harvassa, olkoonkin että raahaudun eteenpäin veitsi pohkeessa, joka paikkaan tiputtaen kuin vuotava öljytankki.

Aika on pahin vihollinen, koska se pakottaa meidät ajattelemaan itseään koko ajan, joka ikinen asia tässä kiireisessä ajassa muistuttaa meitä ajasta, joka ei ole missään mielessä absoluuttinen, vaan täysin suhteellinen, kysy vaikka keneltä tahansa, joka on soittanut kitaraa kolme tuntia ihmisten edessä, aika vain liukenee ja häviää ja menettää merkityksensä, kun taas tällaisina iltoina se valuu käsistä ilman, että voit tehdä sen eteen juuri mitään. Mutta sellaista se on, ja sen kanssa täytyy vain elää. Lisää tahroja, lisää turhia sanoja, jotka eivät tunnu merkitsevän mitään, mutta jotka täytyy kirjoittaa ulos, koska ei osaa olla hiljaakaan.

Ehkä pitäisi tehdä uusi tahra. Soittaa mitä ikinä onkaan ulos tulossa ja antaa sen vain vuotaa pitkin lattioita. Ehkä teen niin. Ehkä se auttaa. Tai sitten ei. Mutta kokeilla voi aina. On se auttanut niin usein ennenkin. Miksei sitten nytkin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti