keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Hereillä oleminen.

Tämä on ollut yksi elämäni oudoimmista vuorokausista. Aika vain liukenee ja valuu, valvoin yön ja nukuin noin 4 tuntia jossain välissä päivällä, pihalla on ollut koko ajan aivan saman näköistä, vihaan tuota pimeyttä aivan saatanasti, en pimeyttä yleensä vaan tuota nimenomaista, keinovalolla tekohengitettyä pimeyttä joka on joka vuorokauden aikaan aivan samanlaista, kuvottavaa, vailla mitään merkkiä mistään luonnollisesta ajankulusta, tämä on aivan helvetin disorientoivaa ja ahdistavaakin. Maalasin taulun ja tein musiikkia, mutta niiden purku on edessä myöhemmin, kunhan saan nukuttua ja selvitettyä päätäni. Ajattelin käydä maalaamassa vielä yhden taulun, mutta sen jälkeen nukun, ja jos vielä menee helvetti iltapäivä kolmeen ennen kuin pääsen sängystä ylös, en tiedä missä tai kenessä on vika. Tämä on ollut aivan helvetin absurdi päivä. Etenkin viimeiset kaksitoista tuntia ovat olleet psykedeelisintä pitkään aikaan, eikä pelkästään hyvässä, oikeastaan ei yhtään hyvässä. Mutta sellaista se on. Tietoisuus ja siinä oleminen. Lihassa ja nahassa oleminen. Elossa oleminen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti