lauantai 13. tammikuuta 2018

Friday, friday, fun fun fun fun...

Tänään kävin aamusella haastattelussa yhtä keikkaduunia varten, ja meikää alettiin rekrytä siinä jo muihinkin hommiin. Se on sikäli mielenkiintoista rajapintaa, että se yhdistelee tätä nykyistä koulutusalaa ja tuota...krhm.. "sosioekonomista erikoisasiantuntemusta" jota aiemmat duunit ja elämä loisena Lahdessa on näyttänyt.  Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta duunilta, vaikken ihan tarkalleen tiedäkään mitä käytännössä tehdään, mutta jonkinlainen työpajahomma siinä on tiedossa, eli mikäpä siinä. Onhan sitä tullut vedettyä vaikka minkälaisia ryhmiä ja kun on rahaakin tarjolla, niin ehkä siitä saa takuuvuokrat seuraavaan kämppäänkin jotenkin kasaan. Mikäli nyt edes saadaan kämppääkään, mutta katsellaan. Sitten muutan ensi kuun loppupuolella Kankaanpäähän, omakotitaloon, mikäli näin käy. Ei ottaisi päähän sekään ja toisaalta olen valmis myös siihen, että se menee ja asun vähän "ei missään" täällä Lahdessa. Saa nähdä. Onhan tätä nyt takana sen verran, että alkaa tulla korvista ulos, olkoonkin, että se ruokkii tietynlaista luovuutta. Mutta ehkä sitä on korkea aika koittaa muutakin, veikkaan ettei tietynlainen ahdistus häviä kuitenkaan mihinkään, vaikka kuinka yrittäisi.

Haastattelun jälkeen kävin hyväksymässä runokokoelman matskut. On mielenkiintoista, että vaikka laitoin mailia kymmeneen puljuun ympäri Suomea, niin ainut paikka josta minulle vastattiin ja jossa asiat hoidetaan hyvin, nopeasti ja järkevällä hinnalla on Lahden Sopenkorvessa. Kun Sopenkorpeen saa vielä ruokakaupan, muuta universumia ei tarvita oikeastaan mihinkään, ja universumi voi säästää rendaustehoa huomattvia määriä.

Katsoin myös Dirk Gentlyn kakkoskauden. Toddista oli tehty vähän liikaa Mortya, mitä korosti vielä se, että Elijah Wood alkaa iän myötä näyttää hymyillessään melkolailla pirihiireltä, mutta silti tuo sarja on täynnä niin helvetin hyviä hahmoja ja etenkin niihin sopivia näyttelijöitä, että jo se riittää kantamaan homman maaliin. Ykköskausi oli toki vähän nautinnollisempi siitä miten millin tarkasti kaikki napsahti kohdalleen, minkä lisäksi Bartilla oli paljon isompi rooli. Bart on meikän sielueläin. Se on kuin roolipeleistä tutun chaotic neutralin määritelmä, universumin villi kortti. Olen aina tykännyt tuollaisista hahmoista, joita ohjaa intuitio ja anarkia, joiden keskiössä on vain oma sisäinen koherenssi, välittämättä lainkaan muun maailman tai muiden hahmojen motiiveista. Ehkä vähemmän yllättävää, että niin olen aina nähnyt itsenikin. Koska omassa moraalissani ja omissa motiiveissani muu maailma ei ole koskaan painanut mitään.

Nyt koitan kuluttaa viikonlopun mahdollisimman iisisti, kun se nyt on rauhallisimpia sellaisia pitkään aikaan varmaankaan kumpaankaan suuntaan. Ensi viikon lopulla olen luultavasti saanut runokirjat lapaseen ja alan postittaa niitä. Kymmenestä mustekuvastakin on vielä pari jäljellä, joten tilausta voi laittaa tulemaan jos siltä tuntuu. Voi tuota tosin ostaa viikon päästä Helsinki Psych Festiltä Gloriasta, jossa soitetaan Käki-keikka kello 19.20-20.00. Kannattaa tulla, koska tuollaista keikkaa ei tule ehkä enää ikinä. Flowers of Life on decottanut koko paikan tukkoon uv-hässäköitä ja otetaan itsekin jotain mukaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti