sunnuntai 14. tammikuuta 2018

electric hobo - the house that acid built



Tässä on tuo levy jota vääntelin eilen salaisessa lepakkoluolassani. Kuuntelin sen juoksulenkillä ja seison edelleenkin sen takana. Mikä nyt on ihan tervettä siinä vaiheessa, kun sen vääntämisestä on kulunut hätäisesti vuorokausi. Mutta on sitä joitain levyjä, joista miettii heti, että oliko tuokin nyt välttämätöntä. Sitten muistan, että on, koska alunperinkin kaiken tarkoituksena oli tehdä kaikki se musiikki, joka minulle tulee, kaikki ne laulut jotka eivät kelpaa kenellekään muulle, ne valuvat ulos minun käsistäni. Olen antenni joka välittää näitä asioita muille. Ei suoranaisesti ole minun tehtäväni päättää mitä he tahtovat, koska yleensä se voi kuitenkin olla aivan eri asia, kuin mitä minä haluan. Tuota oli kuitenkin hauska tehdä, kun sai kokeilla kaikenlaista.

Nyt kun kaikki ylimääräinen on siivottu päiväjärjestyksestä, voi alkaa fiilistellä ensi lauantain Käki-keikkaa. Soitetaan kvartettina kello 19.20-20.00 Gloriassa, Helsinki Psych Festillä. Olen melko innoissani siitä, että sinne päästiin, vaikka aloin jo ärsyttää itseänikin sen kärkkymisen kanssa. Se on vain sellainen setup, että Käki KUULUU sinne. Ja kun sen kokee, sen tajuaa. Se on asia, jota ei voi selittää, se on asia joka ei edes välity sillä, että kuuntelee jotain suttuisia klippejä internetistä. Se on kokemuksellinen asia joka on sellaisenaan olemassa vain livenä, ihmisten välillä. Se on olennaista ja tärkeää. Se on se rituaali, jota varten minä elän. Jos olette Helsingissä tuolloin, tulkaa paikalle. Lupaan, että se on vaivan arvoista.  Vaikka 40 minuuttia onkin vähän hätäinen veto, mutta kuitenkin. Ehkä siihen kannattaakin rakentaa vain yksi pitkä biisi, korkeintaan kaksi.

Huomenna alkaa asiantuntijaviestintä. Eikös tuollainen nyt pitäisi saada kuitattua punkinfinlandin post countilla. Siellä täytyy kuulema pitää puhekin, voisi vetää jonkun niin psykedeelisen saarnan, ettei siitä voi antaa kuin vitosen tai ykkösen. Arvosteluasteikot ovat hassuja. Ne ovat osoitus siitä, ettei Suomessa taida kommunikaatio oikein pelata, kun amiksessa vaihdettiin yhdestä kolmeen, että se olisi yhdenmukaisempi amkien kanssa, ja amkeissa vaihdettiin melko samaan aikaan yhdestä viiteen. Ihan sama, kun nelosia siellä vain annetaan kuitenkin. Ihan sama mitä teet tai minkä verran panostat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti