torstai 21. joulukuuta 2017

Wormwood. Ja muutakin.

Netflixistä löytyy nyt Wormwood. Aiheena on CIA:n kyseenalaiset hämärähommat 50-luvulla, erään tutkijan mahdollinen salamurha, joka osaltaan oli edesauttamassa myös LSD:n laittomaksi tekemistä, kirjoitin siitä jo aiemmin mutten hausta huolimatta löytänyt sitä. Mitä helvettiä tuollakin tekee, kun se ei hae vaikka etsii. Tämä on siis se tapaus, mistä sai alkunsa myytti siitä, että LSD saa luulemaan itseään ankaksi ja hyppimään katoilta. Käytännössä CIA:n oma väki ainakin vahvan todistuksen perusteella heitti liikaa armeijan salaisuuksia tietävän ja tunnontuskista kärsivän miehen ikkunasta ja teki siitä vitsin. Hänen poikansa on koittanut koko ikänsä saada isälleen oikeutta, mutta tulos on ollut vaihteleva. Nyt tästä on tehty hyvin toteutettu dokumentaarinen sarja, ja vaikka tavallisimmin vihaan dramatisointeja, tässä ne ovat oikeutettuja ja myös riittävän korkealaatuisia lunastaakseen oman paikkansa. Suositus siis kaikille, joita historian varjoisat sopukat kiinnostavat.

Kävin pitkästä aikaa ulkona, katsomassa Obligaatioita keikalla. Keikka oli hyvä, paljon improtykittelyä ja jamia, mistä sieluni nauttii jo lähtökohtaisesti aina paljon. Olin lievästi pettynyt siitä, ettei puhaltimia ollut mukana, mutta ei se jäänyt sydämeen kaihertamaan sen kummemmin, kun tilalla oli perkussiotykitystä, vaikkakin se tuntui olevan miksattu vähän täysille. Toisaalta myös sijaintini saattoi vaikuttaa siihen, eli oma syy.

Viimepäivät olen puuhastellut parin ihan mielenkiintoisen musatilausduunin kanssa, mistä on tullut hyvä fiilis. Saa haastaa itseään ja kokeilla vähän vieraampiakin juttuja ja nähdä, että pienen pinnistelyn ja pyristelyn jälkeen nekin sujuvat ja oppii saman tien lisää asioita. Tai lähinnä löytää itsestään puolia, joita ei välttämättä ajatellut olevankaan. Mukavaa touhua. Ja saa noista ehkä ihan rahaakin. Ja ehkä lisää projekteja, joissa saa kaivella itsestään uusia puolia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti