sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Unihalvauksia ja toipumista.

Viimeyönä oli tosi outo valveuni tai unihalvaus tai mikälie. Olin vessassa ja muka ihan hereillä ja tunsin kuinka joku puristaa rintaa täysillä ja painaa leukaa päälakea vasten. Nousin peilin korkeudelle ja siinä takana oli toinen minä puristamassa ja tuijotti vaan peilin kautta silmiin hymyillen, ei sanonut mitään. Mietin miten se oli mahollista ja mitäs helvettiä nyt. Sitten siinä vieressä oli joku kissa, joka muutti muotoa aina kun silitin sitä, ilvestä ja pöllöä ja mitä vielä, tajusin että saatanan unihommien metkuja, mutta en tienny miten pääsisin siitä irti kun ei ole tuollaista ennen ollut. Unihalvaukset ovat yleensä olleet makuultaan ja ne on helppo tunnistaakin. Olen kyennyt tajuamaan, että en voi olla hereillä koska tämä ei ole mahdollista, joten herää liikuttamalla etusormea. Nyt se ei toiminut, koska en ollut makuullani, luulin olevani hereillä vessassa ja samaan aikaan tajusin, etten voi olla koska olen unessa. Se oli hämmentävää. Nyt heräsin siihen, kun äitini ja veljeni alkoivat kolistella itseään hereille.

Kun päivä alkaa näin, tulee se kulkemaan melko hämmentävissä merkeissä koko matkan. En sitten osannut olla oikein mitenkään päin tai miettiä mitään sen kummempaa. Tein äidin pihaan jonkin veistosmenninkäisen lumitöiden ohella, ja näköjään sellaisella saa taas enemmän somehuomiota kuin millään omilla tekemisillä. Äiti voisi kohta ruveta jo vaikka meikäläisen promoottoriksi, koska ei ole tehokkaampaa verkostoa, kuin keski-ikäistyvien naisten somefeedi. Heh.

Tässä huoneessa on yksi kello ja sen viereisellä toinen. Näin iltaisin jään kuuntelemaan, miten niiden nakutus muodostaa bluesrytmejä, joiden kanssa olisi hauska soittaa kitaraa. Mutta kitara on jäänyt Lahteen. Huomennapa menen sitä hakemaan. Viikon päästä takaisin joulun viettoon. Pertunmaa on ihan kivan näköinen näin talvella. Sää on hyvä, eikä autojen meluakaan ole liiaksi.

2 kommenttia:

  1. Se on metkaa mistä kumpuaa se realismintaju joka toteaa ettei moinen kokemus ole totta. Kun kumminkin tajunnan taso on sellaisessa tilassa että kokemus ja tuntemus on kuitenkin vakuuttava,.... ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On,sitä on tullut harjoitettua tietoista olemista näissä molemmissa pääsääntöisissä olemisen tiloissa paljon ja silti toisinaan tulee vastaan tuollaisia, mutta se on hauskaa siinä vaiheessa kun sen harhan tajuaa niin se reaktio on sellainen "aaaaa, jätkät, mie arvasin! Unimetkuja!" :D

      Yleensä unta nähdessä tajuan sen olevan unta ja ihmiset unessa kommentoivat unta minulle yhtä paljon kuin itsekin, kaikki tavallaan tietää ettei tämä ole todellista. Toisinaan ollaan taas sitten niin syvällä tasolla että se hämärtyy ja silloin liikutaan yleensä arkkityyppisimmissä kuvastoissa.

      Poista