tiistai 19. joulukuuta 2017

Tetsuo, The Iron Man

Katsoin viime yönä elokuvan Tetsuo, The Iron Man. Kyseessä on aikalailla itseni ikäinen japanilainen elokuvateos, mustavalkoinen, vähän päälle tunnin mittainen, oikeastaan kaikinpuolin täydellinen teos. Se on kuin visualisaatio Merzbown Pulse Demonille, se on kuin mieleni syövereiden kuvaus kuvaputkelle välitettynä, se oli niin kaunis ja hieno, että melkein hypin tasajalkaa katsoessani sitä. Se on melko pitkälti se, mitä seuraa kun Eraserhead heitetään japaniin ja katsotaan mitä he siitä keksivät. Ja kyllähän helvetti keksivät! Soundtrack oli täydellinen, äänisuunnittelu psykedeelistä, kuvaus ahdistavaa ja vaikuttavaa.

Heti heräsi kiinnostus, että tahdon nähdä lisää näitä. Vaikka tämä olikin kostotarina kai päällisin puolin, niin silti tässä oli itselleni se tietty urbaanin eristyksen analogia, joka on itselleni tärkeä myös omissa töissäni. Siksi tuntuikin siltä, että haluaisin nähdä jotain mikä olisi tämän ja Kafkan Metamorfoosin välimuoto. Kärpänen on katsottava ehkä uudestaan, kun en ole nähnyt niitä lapsuuden jälkeen ja muistikuvat ovat vähän haihtuneet tai näivettyneet.Tässä estetiikka oli vahvasti psykedeelistä romupihasekoilua, metallia, ruostetta ja kolinaa, joten voitte arvata, että sydämeni sykki sille jo lähdössä melko voimakkaasti. Tuollaiset muuttumisen kertomukset ovat mielestäni äärimmäisen kiinnostavia ja se on myös se keskeinen voima, joka liimasi minut penkkiin vaikkapa Breaking Badin keston ajaksi kahdesti. Se sama muuttuminen on myös omassa kirjassani olennaisessa osassa, järjen menettäminen, eristyminen, sekoaminen. Siksi kiinnostaisi nähdä lisää myös tuollaisia vastaavia katoamistarinoita.

Katsoin tänään myös kakkososan, mutta se ei ollut ihan niin hyvä. Värillisenä moni asia muuttuu arkisemmaksi ja yhdentekevämmäksi, vaikka värimäärittely mahdollistaakin uusia juttuja. Komeita kuvia tuossakin oli, mutta toisaalta siitä tuli myös vähän Terminator 2 mieleen pitkälti värimaailmojen takia kai. Loppua kohti se sentään parani huomattavasti. Kolmaskin on tehty, 2009. Saa nähdä onko se mistään kotoisin. Mutta tuo ensimmäinen ainakin oli. Ja se soundtrack on kuuntelemisen arvoinen. Tässä on kaikki kolme putkeen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti