Kankaanpää. Kaksinaamainen kylä, joka päivällä on rauhallinen ja illasta muuttuu traktoriteinien kaoottiseksi mad max-maailmaksi. Silti täällä on mukavan hiljaista ja rauhallista. Mikäs tässä ollessa. Ainoa vaan, että huomenna pitää lähteä jo takaisin Lahteen, vaikkakaan ei onneksi ihan aamusta. Tämä hiljaisuus on niin syvää, että kellon sekuntiviisari tuntuu välillä vasaralta alasinta vasten. Onnekseni huomaan myös, etten ole onnistunut hankkimaan tinnitusta. Silloin voisi rasahdella rusinat urakalla. Nyt vain uskon ja toivon, että tinnitus voidaam tulevaisuudessa hoitaa 100 prosenttisesti, kun sen joskus sitten saan.
Eilen kirjoittelin bussissa taas juttuja ja mietin, että nyt kun nämä runot ja lyhytproosahommat ovat yhtä A Man Who Eats Firea lukuunottamatta menneet, voisi miettiä seuraavaa tekelettä. Ajattelin kasailla noita matkajuttuja yhteen vihkoon. Onhan suurin osa niistä ollut tässä blogissakin, mutta ne häviävät monesti suoraan kaiken muun sekaan, niin kaipa ne voi laittaa omaan läjäänsä. Nyt tosin tuli mieleen, että tästä blogista voisi tiivistellä muutakin, kirjoituksia huumeista, uskonnoista, musiikista ja ties mistä omiksi kokonaisuuksikseen. Aloitan ainakin kuitenkin noista, kun niitä on blogin ulkopuolellakin.
Kohta puoleen annan suloisen unen viedä minut hetkelliseen lepoon ennen kuin tietoisuuteni vähitellen sieltä takaisin nousee. Viimeyönä näin unta siitä, että pyöritin jotakin yhteisöllistä tilaa, eräänlaista täyspäisten yksilöiden kulttuuritilaa, jossa jokainen sai käyttää mitä tahtoi kunhan ei haitannut sillä kenenkään muun elämää. Vastailin jonkun nuorisopalveluiden työntekijän tenttaukseen ja ymmärsin jo siinä unessa, että tämä on henkistä valmistautumista jotain tulevaa vasten. Sen jälkeen näin unessa unta jonkinlaisesta isosta poliisioperaatiosta. Heräsin siitä sitten selittämään sitä äidilleni, ja oli isäpuoleni hautajaisaamu. Todellisuudessa se on vasta parin viikon päästä, edessä kuitenkin. Ensi viikon pitäisi olla vähän iisimpi kuin edellisemmät, mutta toivottavasti saadaan jotain aikaankin. Leikkaushommia olisi tiedossa. Dokkarille siis.
Eilen kirjoittelin bussissa taas juttuja ja mietin, että nyt kun nämä runot ja lyhytproosahommat ovat yhtä A Man Who Eats Firea lukuunottamatta menneet, voisi miettiä seuraavaa tekelettä. Ajattelin kasailla noita matkajuttuja yhteen vihkoon. Onhan suurin osa niistä ollut tässä blogissakin, mutta ne häviävät monesti suoraan kaiken muun sekaan, niin kaipa ne voi laittaa omaan läjäänsä. Nyt tosin tuli mieleen, että tästä blogista voisi tiivistellä muutakin, kirjoituksia huumeista, uskonnoista, musiikista ja ties mistä omiksi kokonaisuuksikseen. Aloitan ainakin kuitenkin noista, kun niitä on blogin ulkopuolellakin.
Kohta puoleen annan suloisen unen viedä minut hetkelliseen lepoon ennen kuin tietoisuuteni vähitellen sieltä takaisin nousee. Viimeyönä näin unta siitä, että pyöritin jotakin yhteisöllistä tilaa, eräänlaista täyspäisten yksilöiden kulttuuritilaa, jossa jokainen sai käyttää mitä tahtoi kunhan ei haitannut sillä kenenkään muun elämää. Vastailin jonkun nuorisopalveluiden työntekijän tenttaukseen ja ymmärsin jo siinä unessa, että tämä on henkistä valmistautumista jotain tulevaa vasten. Sen jälkeen näin unessa unta jonkinlaisesta isosta poliisioperaatiosta. Heräsin siitä sitten selittämään sitä äidilleni, ja oli isäpuoleni hautajaisaamu. Todellisuudessa se on vasta parin viikon päästä, edessä kuitenkin. Ensi viikon pitäisi olla vähän iisimpi kuin edellisemmät, mutta toivottavasti saadaan jotain aikaankin. Leikkaushommia olisi tiedossa. Dokkarille siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti