keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Käki - Dada Flesh

Kuinka monta kuppia kahvia pitää juoda, että olo on kuin olisi syönyt mietoa LSDtä? Ainakin näin vähemmällä kulutuksella ylipäätään tämä 6-7 kuppia tuntuu vastaavan kysymykseen. Pihalla tuijottelin puiden oksia, koululla olin sosiaalinen, nyt tarkastelen itseäni ja ajatuksia ja kirjoitan niitä ylös. Ei tämä toki mikään iso vaikutus tai huumattu olotila ole, mutta sellainen että huomaa pienissä asioissa psykoaktiivisen vaikutuksen. Vessassa rummuttelin polviini ja tuntui siltä, että keskityin liikkeisiin aivan eri tavalla. Se onkin mielenkiintoinen huomio siitä, miksi keikat tuntuvat järjestään menevän tietynlaisessa hyperkeskittymisen ja reaktion tilassa, koska keikkapäivinä ei tavallisesti ole moneen tuntiin mitään muuta tekemistä, kuin juoda kahvia ja odottaa. Siinä kerkeää pyöritellä monenlaisia ajatusratoja ja henkisiä harjoitteita samanaikaisesti, kun virittelee soittimia ja koittaa tuhlata aikaa.

Otin eilen käyttöön uuden systeemin, koska edellisyö meni valvoessa. Menen mahdollisuuksien mukaan joka ilta kahdeltatoista nukkumaan ja herään kahdeksalta. Eikös kuulosta hurjalta? Yritän tätä. Pyrin siihen. Koitan tällaista. Parhaani mukaan. Tahdon nähdä vaikuttaako se olooni, vai alkaako sen konemainen rytmi ahdistaa minua alitajuisesti enemmän. Nyt tekisi mieli maalata vielä, mutta systeemi ei anna periksi. Itsensä rajoittaminen on toisinaan hedelmällistä. Olen huomannut sen nyt, tehdessäni koulussa jonkin verran musiikkia informaatiovideoihin ja dokumenttiin. Dokumentista tulee aivan saatanan hyvä. Siihen tuli helvetin hyvät biisitkin, vaikka itse sanon. Äänityö on osin haastavaa, kun kuvauspaikat on treenikämppiä, joissa suhisee viereisen kämpän bändit ja muut vastaavat, mutta katsoisin, että onnistuttiin siinäkin tosi hyvin. Keväällä koitetaan tehdä pitempi versio aiheesta. Perjantaihin mennessä on lyhyt versio, noin 15 minuuttia.

Kohta on jo aika mennä nukkumaan. Mietin, pitäisikö vähän antaa itselleen liekaa, mutta ei, systeemit eivät toimi niin. Piirrustuksia ja kaikenlaista on tullut söherreltyä, mutta niitä löytyy nykyään enemmän instagrammin puolelta, sitä kannattaa seurata jos ne hommat kiinnostaa, kun ei sitä jaksa niitä urleja kopsailla ja tänne aina vedellä. Mustehommat ovat viimeaikoina napostelleet enempi. Kirjoittamisen ohella. Mutta kirjoittaminenkin on ollut vähän vailla fokusta viimepäivät. Tai siis sen mitä olen kerennyt kirjoittamaankaan. Nytkin olin illan koulun pikkujouluissa, vaikken normaalisti sellaisia harrasta. Sain kuitenkin kuulla, että olen antanut yhdellekin luokkalaiselle ajateltavaa koulun ulkopuolellekin ja muuta sellaista, tuli hyvä mieli. Koska se on minun tarkoitukseni. Ruokkia muita. Siitä tulee hyvä fiilis. Minulta saa pölliä niin paljon kuin jaksaa. Se on minun tehtäväni.

Meinasin jo unohtaa, tässä on uusi Käki-levy, joka kuulostaa kuulema happopiriövereissä olevalta pimeältä Grateful Deadilta. Kelpaa minulle!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti