maanantai 4. joulukuuta 2017

Arki jatkuu siitä mihin se jäikin.

Koira on luonani jälleen, mukavaa kun se kuorsaa tuossa selän takana koko ajan, mutta käy vähän sääliksi, kun Kankaanpäässä sille olisi huomattavasti paremmat metsät ja vähemmän stressattavaa. Toivottavasti se nyt kuitenkin jouluun asti pärjäisi tässä minun kanssani, niin pääsee sitten takaisin maaseudulle ja minä pääsen ähertämään muuttoa. Jota pitäisi oikeastaan aihia jo nyt. Tavaroista eroon pääseminen on niin saatanan vaikeaa nykyään, en jaksa sekuntiakaan jotain "av....................."-jengiä. Mieluummin vaikka poltan kaiken takapihalla, kuin alan asioida vatipäiden kanssa.

Aloin myös koota reissujuttuja yhteen läjään, onhan siellä jonkin verran sellaisiakin, jotka aiheuttavat pientä naureskelua, kuten se, että luulin seitsemän vuotta sitten olevani jotenkin vanha. Naurattaa, kun nyt tunnen oloni nuoremmaksi kuin koskaan elämäni aikana tähän asti. Ehkä sitä piti aloittaa lapsuus haudasta, että voi kulkea sen takaperin ja kasvaa nuoremmaksi koko ajan. Toivotaan, että se menee niin. Ainakin on hyvä fiilis aikalailla kaikesta nyt. Kunhan vain saisi tehdä enemmän levyjä, käytännön jutut vähän hankaloittaa, kamat on koko ajan väärässä paikassa, mutta kohta kannan kaiki romuni samaan paikkaan ja voin vaan mennä sinne tekemään asiat. Olisi parikin eri hommaa tehtävänä. Ensinnäin kevät tuo mukanaan seuraavan romufolkkilevyn. Se on väistämätön osa sykliä, luulisin. Käki-levyä mennään tekemään keskiviikkona. Odotukset ovat kovat, koska tiedän jo Huku-levyn perusteella, että tällä porukalla tehdään vaan hyvää kamaa. Nyt on sellainen olo, että pitää duunata myös triphoplevy tässä kohta. Päässä soivat tasaiset mekaaniset sykkeet koko ajan.

Laitoin myös uudempia levyjä menemään Spotifyhin, Apple Musiciin ja kaikkiin muihin kauppoihin. Junkyard Shamania löytyy niistä siis ensi vuoden alussa, samoin kuin Käki-levyjä. Tehkää minusta suoratoistomiljonääri.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti