keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Yksin olosta.

Jotenkin koko ajan sellainen olo, että tekisi mieli sössöttää asioistaan jollekin. Ei suoranaisesti yksinäinen, äidin kanssa on ollut mukava keskustella tässä pari päivää, mutta noin niinkuin muutenkin. Lahdessa en oikeastaan näe melkein koskaan ketään, minkä tajusin käydessäni erään ystävän luona istumassa aamuyöstä. Eri ihmisten kanssa keskustelee eri jutuista, ja kun keskustelee vähän kaikkien kanssa, pääsee keskustelemaan elämän kaikista puolista kai jotenkin tasaisesti. Se vaatii vain sen verran omaa työtä ja panostusta, että jää monesti hoitamatta, ja sitten ihmettelee vaan, että onpas vähän yksinäinen olo ehkä toisinaan. Siksi oikeastaan tulin tännekin nyt, äidin luo. Koska tiedän miten perseestä on olla yksin silloin, kun ei tahdo olla yksin. En tietenkään voi olla täällä koko aikaa, mutta olen sen verran kuin voin. Yksin oleminen on todella ristiriitainen juttu. Siihen on helppo rakastua, itsekseen olemiseen, se on helppoa kun ei tarvitse vastata mistään kenellekään, mutta siinä on myös helppo lipua vähän turhan kauas rannasta. Jopa siihen pisteeseen, ettei pidä mitään olohuoneensa ulkopuolella tapahtuvaa enää kovin todellisena tai tärkeänä.  Relevanttina ehkä oikeammin. Siellähän se maailma pyörii, mutta olohuone pysyy paikallaan ja siinä se elämä sitten melko pitkälti on, omassa piirissä ja kuvioissa.

Siksikin täällä maalla olo on ihan hyvää lomaa minullekin. Oikeastaan kahdelta kantilta, siinä sulkee ylimääräiset asiat ulos, eikä toisaalta ole koko aikaa yksin. Vaikkei yksinäisyys minulle olekaan suoranainen ongelma, ennen kuin olen päässyt vahingossa lipsahtamaan liian kauas kaikista. Mutta kuten sanoin, ongelma se on sekin. Huomenna palaan Lahteen, jossa kerkeän lähinnä pyörähtää, ennen kuin lähden läntiseen Pertunmaa-replicaan. Vaikka iso osa viikonlopusta menee julkisissa istumiseen, on siinä kuitenkin mahdollisuus ladata akkuja viikonlopun yli. Tämä viikkokin on kyllä ollut melko rauhallinen, mutta kaipa meidän on ensi viikolla otettava vähän aikatauluja kiinni leikkaushommien kanssa. Muuten aletaan olla tyhjän päällä.

Tässä on nyt onneksi saanut näpertää pari päivää yhtä levykansiproggista ja siitä tuli hyvä, oikeastaan palaute ylitti odotuksetkin, joten mikäs tässä on olleessa. Ei ollut ihan hyödytön reissu tämäkään siis. Rahaakin on luvassa, joten ei ota päähän. Lisääkin voisi tehdä. Jos tarvitsette levynkansia tai jotain keikkavisuaaleja tai muuta, niin eiköhän näistä jonkinlaiseen sopimukseen päästä. Nyt voisi kai mennä nukkumaan, kerrankin ajoissa, kun tuo maaginen paskalaatikkokin pyörittää vaan kaikkien ohjelmien uusintoja. Miten ihmiset jaksaa katella noita? Tosin mikä minä olen sanomaan, tuossa se on nyt päällä, tosin sillä tekosyyllä että pyörii South Parkin mormoonijakso, joka on yksi parhaista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti