keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Siisti homma.

En ole törmännyt tämän parin viikon maaseutumatkailuni aikana raskaampaan ohjelmaan kuin Myytinräjäyttäjät. Siistit lippispäät tekee sikasiistei juttui, cool! Siistii! SIIISTIIII! TAJUUTTEX!? Mitään varsinaista pointtiahan tässä ei ole, vaikka kai tämä koittaa löyhästi perustua Myytinmurtajiin, sillä erotuksella ettei kukaan oikein tunnu tajuavan fysiikasta mitään, mut kaikki on siistii hei. Ei myöskään haittaa, jos ei ole mitään sanottavaa, kun voi hokea samoja asioita uudestaan, ja jos vaikka joku asiantuntija sanoo yhtään mitään, voi sen saman asian sanoa todella monilla eri sanoilla, tai vaikka vaan samoilla sanoilla eri järjestyksessä, eiks oo siistii?! Todella raskasta. Mukaan saa tietysti nykytelevision lainalaisuuksien mukaisesti ottaa vierailijoita muista saman kanavan ohjelmista, jotta ne kaikki tulevat sopivalla tavalla puffatuiksi. Ei tarvitse maksaa niin paljon mainostamisesta, kun puolet kaikista ohjelmista on jo mainosta. Tällaisenkin kyllä antaisi anteeksi, onhan kaikki telkkari nykyään ihan samaa vieruskaverin runkkaamista, mutta tämän ohjelman siisteyslevelit on vain nyt turhan korkealla. En nyt jaksa. Miksei Rauni Reposaarelainen voi tulla telkasta juuri nyt?

Noh, kaipa sitä voisi vaan "olla vähemmän negis" ja keskittyä omiin asioihinsa. Mitäs omia asioita minulla olikaan? Musertava kuilu, joka odottaa selän takana kuten aina ennenkin. Tulevat hautajaiset, kodittomuus ja  monta kuukautta ilman yhtään näköpiirissä häämöttävää keikkaa. Kyllähän näillä eväillä jaksaa. Yhden kaverin levynkansihommat tässä kuitenkin sentään on nyt tehtävänä. Muuten on aika hiljaista. Tauluja saa ostaa, levyjä saa ostaa, kaikki jeesaa. Saa nähdä mihin tämä nyt tästä taas menee. Tulin maalle pariksi päivää, sitten menen Kankaanpäähän ja sunnuntaina selviydyn sitten takaisin Lahteen jotenkin. Sitä seuraavan viikon koitan aloittaa alusta jotenkin skarpisti sitten. Tänään nukuin pommiin ja mietin, että tätä on nyt tänä syksynä ollut liikenteessä, vaikka aiemmin sen kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa. En sitten tiedä miten paljon tämä yksin olo ja unettomuus on asiassa vaikuttanut. Kaipa se on ihan luonnollista.

Tämän hetkinen työpisteeni ja -asentoni on sen verta hankala, että kohta lienee parempi päästää tietokonekin lepäämään, ennen kuin leikkaa kone totaalisesti kiinni. This is where the tragic happens. Ja alkaahan tuo jo pikkuhiljaa väsyttääkin. Tässä on veistos jonka tein tänään. Sen nimi on Tarpeeton n:o 1.




1 kommentti: