maanantai 6. marraskuuta 2017

Musiikki on hieno voima olemassa.

En edes muista koska kirjoitin viimeksi, tai mistä, mutta tuntuu että siitä on liian pitkä aika. Joka ilta on pitänyt kirjoittaa, mutta tekemistä on ollut niin paljon, ettei ole kerennyt juuri istua alas. Tänään kävin viemässä paremman puoliskon ja koiran toisen muuttokuorman kanssa Kankaanpäähän ja ajelin sieltä kotiin, lähdin ähertämään joskus kolmen aikaan ja olin taas Lahdessa puoli yksi. En kuitenkaan antanut sen pilata suunnitelmiani, vaan kävelin treenikselle sumuisen ja hiljaisen, helvetin kauniin kaupungin läpi. Tai enhän minä lähellekään kaupunkia mennyt, kiertelin junarataa myöten Sopenkorpeen. Matkalta tarttui läjä suttuisia puhelimella otettuja kuvia, aina pitäisi kai olla järkkäri mukana, mutta totta puhuen kannoin jo päälle kymmentä kiloa ylimääräistä romua mukana.




Soittelin puoli neljään asti, nauhoitin kitara-avantdroneja ja melua, kohta alan purkaa niitä ja katson minkä verran siinä on mitään käyttökelpoista. Jos löytyy kahtaa sorttia, teen siitä jonkinlaisen Junkyard Shaman / Electric Hobo-splitin, kun nyt olen aina naureskellut muutenkin, että ittensä kanssa splitin tekeminen olisi sopivan pöljä ajatus. Joten pakkohan sellainen on tehdä. Nyt kuuntelen ensin tätä Seli Selin uutta levyä Satunnainen Kokoelma Soluja, helvetin hyvä meininki.Vahva suositus kaikille krauttijumituksen ja psykerokkitouhujen ystäville.



Tänään tuli kyllä hyvää kampetta radiostakin Susanna Vainiolan Kissankehto on aina mukava ylläri, kun sattuu olemaan ratin takana, minkä lisäksi sieltä tuli Tampere Jazz Happeningin parhaita paloja. Viimeisenä soitettiin tätä Nik Bärtsch's Mobilea, ei tosin tätä biisiä, vaan joku parempi, mutten äkkiseltään löytänyt sitä Areenasta. Pitääpä kytätä, kun koko keikka sinne putkahtaa, oli nimittäin hienoa kamaa.



Kohta pitänee mennä kouluunkin, kymmeneen tarkemmin sanottuna. Ei maksanut vaivaa mennä nukkumaan välissä, joten miksailen ja maalailen tässä näin sitten siihen asti. Nälkäkin meinaa tosin olla. Hmm. Vuokrasta puuttuu vielä 150 euroa, eli jos tuntuu siltä, että jokin taulu vaikka kiinnostaa, niin instagramista löytää kuvia. Tuntuu äärettömän tyhmältä, että tilillä on satasia ja silti tuntee olonsa köyhäksi. Suomi 2017.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti