torstai 23. marraskuuta 2017

Melusta hiljaisuuteen

Eilinen keikka oli hieno kokemus. Sitä on jo tottunut siihen ettei ihmisiä ole juuri lainkaan, mutta ne jotka ovat paikalla tajuavat kyllä mistä on kyse. Kun kuulee palautetta siitä, ettei joku ole tiennyt tuollaista musiikkia olevan olemassakaan, ymmärtää sen tajuntaa laajentavan arvon täysin. Samoin myös se, että ihmiset eivät siniseltä valolta näe tai tajua kuka sen kokemuksen tarjosi on jotenkin hienoa. Olen pelännyt tuon henkilöityvän jotenkin liikaa itseeni, mutta tuollainen minän hävittäminen äänen ja ihmisen välistä on juuri se mistä tässä on kyse. Minä olen antenni, jotta voit ottaa tämän vastaan. On myös hienoa soittaa yleisölle joka tajuaa mistä on kyse. Soitan koska tahansa mieluummin kuudelle tyypille jotka tajuavat tuon, kuin täydelle baarille kännisiä apinoita jotka huutavat omia asioitaan kaiken päälle. Jos minun on pakko "valloittaa maailma", teen sen mieluusti noin, yksi ihminen kerrallaan. Saanpa ainakin soittaa enemmän matkan varrella!

Tänään tulin Pertunmaalle vähentämään aistiärsykkeitä ja se todellakin toimii - kello on puoli kaksitoista ja makaan jo sängyssä. Nostan itseni ylös seitsemältä syömään kaurapuuroa. Huomenna pääsen saunaankin pitkästä aikaa. Se tekee aina välillä hyvää. Täällä on niin kovin hiljaista. Todella hiljaista. Se tuntuu kaiken melun jälkeen taas niin suurelta ja rauhoittavalta. Toisaalta kaksi samaan huoneen laitettua kelloa kuulostaa kokonaiselta rumpusetiltä.

Lauantaina palaan taas kaupunkien hälyyn, Helsinkiin soittamaan ja sitten Lahteen. Jotenkin tämä elämä on nyt tällaista päivä kerrallaan valumista, sitä on ollut viimeiset pari viikkoa niin täyttä ohjelmaa että ensi viikko voi tuntua todella hiljaiselta, olkoonkin että kämppää pitää vähän siivoilla. Pitäisi saada vietyä kamaa myös treenikselle ja Kankaanpäähän ja myytyäkin jotain, vaikka en jaksaisikaam myydä mitään. Tahdon vain eroon kaikesta. Raha on minulle niin tylsä asia, että käytän Dragon's Deniä unilääkkeenä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti