tiistai 17. lokakuuta 2017

Oranssin keikka.



Tässä on tuo Oranssin keikka. Jos ei tällaisen musiikin päälle tajua, niin ei siitä ehkä saa kauheasti irti. Itse nautin tuollaisesta paljonkin, ei tässä nyt ole tullut koko viikolla kuunneltua oikein muuta kuin Merzbowta, Keiji Hainoa ja tämän bändiä Fushishutsaa. Olen myös  pohtinut sitä hieman outoa ristiriitaa, että samastun kyllä äärettömän helposti japanilaiseen kulttuuriin, oli kyse sitten kirjoista, elokuvista tai musiikista, filosofiasta nyt puhumattakaan, olkoonkin että kyseessä on rasistinen ja sisäänpäin kääntynyt kansakunta, mutten pysty samastumaan tähän omaan rasistiseen ja sisäänpäin kääntyneeseen kansakuntaani.Toki havainnointini on vääristynyttä, samastun muutaman taiteilijan tekemisiin, en kokonaiseen kulttuuriin. Aivan samoin samastun joihinkin suomalaisiin taiteilijoihin, mutten kokonaiseen kulttuuriin. Olen aikani ja paikkani tuote. Väistämättä. Niin me kaikki.

En ole jaksanut kirjoittaa, koska tämä läppäri on niin paskana ja jumissa, että saa odotella tekstin ilmestymistä näytölle vaikka kuinka kauan. Pitäisi hommata uusi joskus, mutta millä rahalla, kun se ei riitä vuokraankaan. Vuokrakin nousee joulukuussa. Muutan keväällä varmaan pois. En tiedä minne. Kaikki on nyt auki. Pitäisi jaksaa myydä asioita, ja raivostuttaa taas suuresti kaikki tavaran  myyminen. Ei tästä kirjoittamisesta tule kyllä saatana mitään tällä koneella. Katellaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti