keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Näyttelyn avajaiset huomenna



Eilen soittelin tällaisen. Minimalismia wurlitzerille ja akustiselle kitaralle, pitkästä aikaa teki meili tehdä jotain näin riisuttua, mihin olen tyytyväinen. Kuuntelin sen eilen koiran kanssa lenkillä ja mietin, että hyvin se syksy näköjään valuu fiiliksiin vaikkei sitä sen kummemmin yrittäisikään. Tein myös nopeasti tällaisen videon, kun ei iso osa ihmisistä jaksa nykyään keskittyä kuuntelemaan mitään kuitenkaan. Se on vähän hölmöä, mutta minkäs teet. Sellaisia ihmiset nyt vain ovat.



Näyttely alkaa huomenissa. Jännittää jo hieman, etenkin sen avajaishomman kanssa, kun en tiedä niistä niiden vahvistimista, jollain bassohökötyksellä soittelen kuitenkin lyhyesti jonkinlaisen teoksen siinä niin. Jos kaikki onnistuu ja menee niinkuin pitää. Nyt olen sikäli vammaisessa tilanteessa, että kaikki tuet ovat tulleet tilille, ja rahaa puuttuu vuokrasta 80 euroa. On aika vitun tyhmä olo, kun tilillä on 500 euroa rahaa, eikä ole varaa käydä kaupassa tai edes hengittää. Olo on juuri niin ihmisarvoinen ja tarpeellinen, kuin parhaimpina aikoina. Tai oikeastaan tämä taitaa jo ylittää ne parhaimmat ajat, kun rahat eivät riitä vuokraankaan. Toimeentulotukihakemusta vetämään, mutta siihen menee viikkoja  taas ennen kuin se selviää, minkä lisäksi ne eivät luultavasti anna minulle mitään, koska en suostu ottamaan opintolainaa. Haistakoon taas perseen koko Sipilandia. Kai se on lopetettava koulu, jos tätä rumbaa jatkuu parikin kuukautta.

Jos joku tahtoo ostaa jotain tauluja, nyt on hyvä hetki, mutta hinnat on kyllä nyt hinattu ylös, koska olen antanut ihan riittävästi mahdollisuuksia ostaa duuneja halvalla. Osissakin voi toki maksaa, aina parempi se minulle on, että on tiedossa jonkinlaista rahaa. Nyt, vaikka saisin vuokrat maksettua, on treenisvuokrat ja kaikki laskut vielä mietittävänä, mutta kunhan nyt saa katon pidettyä pään päällä niin kaikkea muuta voi sohlata ja selvittää kyllä... Selviytymisiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti