maanantai 9. lokakuuta 2017

Musiikkielämyksiä aamuöiseen makuun.

Tämä päivä on tarjonnut minulle jo kaksi hyvinkin syvästi vaikuttavaa ja karvat pystyyn nostattavaa musiikkielämystä, kun ensin veljelläni katsoessamme Rick & Mortya kolmoskauden seitsemäs jakso täräytti loppuun tämän. Mitä nyt kuuntelin tuon levyn läpi, se ei todellakaan ole tämän veroista kamaa, mutta ainakin sitä on ymmärretty miten levyt kuuluu lopettaa. Toki tätä ennen tuleva For The Damagedkin on loogisesti aivan yhtä voimakas, mutta siinä välissä oli laitettu joku ihan yhdentekevä biisi. Vaikka veljeni sanoi, että tässä  on jakson lopussa helvetin hieno biisi joka nostaa karvat pystyyn, taas, kuten tässä sarjassa on niin monesti osattu tehdä, se tuli silti juuri niin voimallisena ja pysäyttävänä kuin pitää. Se on hienoa. Ja mielestäni on hienoa, että vaikka veljeni on veistetty eri puusta kuin minut, hänellä on tämä sama sisäsyntyinen ymmärrys asioista. Musiikista joka menee suoraan sieluun asti vaikka mitä tekisit.



Toinen elämys tuli vastaan kun kuuntelin tuota ja kävelin himaan, youtubesta lähti sen jälkeen tämä biisi, kerrankin youtubealgoritmien jumalat olivat minulle suosiollisia ja sain jatkaa niskavillojeni rauhoittelua hyvän aikaa. Olen kuunnellut sen nyt kuusi kertaa, kun noidenkaan levyt ei olleet äänimaailmojensa puolesta ihan niin hienoja kuin tämä liveveto antaa ymmärtää. Tämä on kuitenkin täydellisyyttä. Tätä tahdon Käeltäkin joskus. Hidasta valumista. Liukenemista. Nämä ovat niitä juttuja mitä tahdon äänillä ilmaista. Synia pitäisi vaan vähän modailla, että saisi noista rutkuista kompaktimpia ja keikkakäyttöön sopivampia. Mutta se on nyt ohi pointin. Pointti oli se, että hyvin lyhyen, 7 minuutin kestävän ajan sateen pieksemä Lahti muuttui Eraserheadista Twin Peaksiksi, uneksi joka on melkein totta, kauniiksi ja eteeriseksi paikaksi. Se oli hienoa. Siitä kiitos.



Nyt käytän yötäni taas maalailuhommiin, menen kouluun ellei tässä venähdä, mutten ota siitä nyt kauheaa stressiä. Tämä on sellainen homma joka on tehtävä nyt. Koska pää sanoo niin. Ja silloin tehdään mitä pää sanoo. Olen voinut jotenkin vähän paremmin, viikko sitten lopetin kahvin juonnin ja olen juonut vain silloin tällöin kupin teetä, olen syönyt lähes pelkästään tummaa suklaata ja syönyt vähän paremmin ja koittanut pitää huolen siitä että saisi vitamiinejakin tarpeeksi. Lähinnä se tosin tapahtuu mehujen, jogurttien ja keittojen kautta, mutta on kai sekin parempi kuin ei mitään. Juoksemassa on tullut käytyä tasaisen epäsäännöllisesti ja yritän jotenkin saada ruumiini vastaamaan sitä henkistä tilaa, joka tässä kehossa asuu. Vaikka pieni riitasointu onkin aina paikallaan.

Tällä viikolla saa soittaa kaksi keikkaakin, torstaina soitetaan C-vireinen liukenemissetti Torvessa ja perjantaina sitten vähän ehkä dronempi juttu Oranssilla Helsingissä. Kannattaa tulla paikalle minne pääsee, voi mennä taas ties kuinka kauan ennen kuin Käki kaikessa outoudessaan kelpaa minnekään keikalle. En kyllä ymmärrä miksi, mutta kai tämä on se klassinen juttu, että kun luulen tekeväni jotain kaunista ja hienoa, muut kokee sen ahdistavana. En tiedä. Minusta se on kaunista musiikkia, vaikkei se aina ole ehkä musiikkia ollenkaan. Se on vapaata ääntä. Minulle hyvin rakasta vapaata ääntä. Nyt taitaa olla yksi kerros sen verran kuiva, että menen vetämään uuden.

2 kommenttia:

  1. Mulla kävi täsmälleen sama homma Sleep Party Peoplen kanssa muutama vuosi sitten. Bongasin jostain ton samaisen livevedon jonka jälkeen toki halusin kuunnella albumimitassa. Ne oli tosiaan melkoinen pettymys ton liven jälkeen. Mutta toi toimii edelleen!

    JPR

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on vähän hämmentävää miten ei oo tullut osumaa, vaikka toikin on käsittääkseni alkupään tuotannon biisejä, miten ei ole voinut sen jälkeen käydä mielessä, että "kuulostetaan livenä muuten aika hyvältä, pitäsköhän tehdä yksi levy näin!"

      Poista