tiistai 10. lokakuuta 2017

Melua ja nälkiintymistä.

Tämä nyt alkanut tiistai on ilon ja onnen päivä. Sen lisäksi että se on Aleksis Kiven päivä, se on myös päivä jolloin näen Merzbown livenä. Ehkä siitä jo innoissani tein puolituntisen levyn noisea, lopussa tosin on vähemmän noisea kitarahommaakin. Jos noita tahtoo itselleen, niin kahdeksan CDrää teen, jokaisessa yksi käsin maalattu ja numeroitu hyönteiskuva. Todellinen motivaatio noisen tekemiseen oli kuitenkin se, että se toimii eräänlaisena systeemin puhdistajana. Kun tuntuu, ettei musiikin teosta tule yhtään mitään, on aina hyvä tyhjentää kaikki turhautuma tekemällä tuollaista rutinaa ja laskemalla irti kaikista niistä odotuksista joita itselleen kasaa.

Huomenna on siis edessä reissupäivä, matka Helsinkiin ja ensin studiolle hakemaan kitara ja palauttamaan avain, sitten sekoilen itseni jotenkin Vallilaan, jossa Ääniwalli oletettavasti on. En ole koskaan siellä käynyt ja koko paikka on täysi mysteeri, mutta ei joku Helsinki nyt niin iso kylä ole, että sinne eksyisi jos kerta tietää osoitteen. On sitä selvitty paikoista, joiden tienviitoista ei tajua hevonhelvettiä ylipäätään. Ainut huoli on, että kerkeääkö keikalta vielä junalla takaisin Lahteen, mutta se on sitten vain lähdettävä kesken jos ei muuten pysty. Ei kai siellä kauheasti yli tuntia rutista kuitenkaan, ja soittokin oli melko aikaisin.

Kouluunkin olisi tarkoitus mennä, tämä päivä meni maalaillessa ja omissa hommissa, mutta huomenna aion raahautua paikalle. Tulee heti sellainen olo, että kaikki muut olisi meikän takia kusessa, vaikka tiedän olevani tämän proggiksen kannalta melkolailla totaalisen hyödytön.  Siellä tehdään tiettyä jälkeä, sellaista jota minä en osaa tehdä niin hyvin kuin tietyt ammatti-ihmiset, minä voin vääntää sitten musiikin kun alkaa olla jonkinlainen kokonaiskuva hanskassa. Motivaatio käydä koulua putosi jännästi heti, kun saan noin 300 euroa vähemmän rahaa kuussa ja vuokrankin kanssa joutuu hikoilemaan joka kuu. Näin ollen on vähän pakko ottaa päiviä omille jutuille, että voi syödäkin jotain joskus. Kaikenlaisia levyjä saa taas ostaa, jos ei jotain ole niin tehdään. Kaikki CD:t ja kasetit 5 euroa kappale, 27 runokirjaa ja A Man Who Eats Firea taitaa olla kanssa pari kappaletta kumpaakin, ne on 10 euroa kappale.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti