torstai 19. lokakuuta 2017

Hiilikellarin väkeä.

Tänään olen hahmotellut kubistisfuturistisia asioita, veistoksia, maalauksia, hiilipiirroksia, mutta kaikki vaatii vähän matskuja, jotka on loppu. Paitsi nämä nopeat sketsaukset hiilillä. Näitä on ollut mukava tehdä nyt. Tuntuu, että ne auttavat hahmottamaan ihmiset todellisimmillaan, sellaisina kuin ihmiset oikeasti ovat, geometrisina jälki-industriaalisina abstraktioina, lihallistettuna ideana ja konseptina joka täyttää tietyn tila-ajallisen mitan avaruudessa, kunnes pyyhkiytyy pois. Se mikä on absurdia on se, että monesti tämä yksikkö voidaan mitata vasta kun se on jo pyyhkiytynyt pois, eli asettunut jonkinlaiseen kontekstiin suhteessa aikaansa ja ympäristöönsä, inaktiiviseen tilaan, jossa se ei enää suoranaisesti vaikuta olosuhteisiinsa; vasta silloin todellinen vaikutus alkaa, kun tämä abstraktio jakaantuu muiden jäljelle jääneiden abstraktioiden kesken, eli muiden ihmisten tietoisuudessa tulee halu jatkaa ja säilyttää kokemus tuon ihmisen olemassaolosta.

Ajattelin sitäkin, että monilla muilla taiteilijoilla tuntuu olevan töissään selkeitä aikakausia, kun taas itse koen asioiden olevan sykleissä. Keväisin olen nyt tehnyt kolmena vuonna peräkkäin akustisen folk-levyn. Syksyisin kubismi tekee tulonsa. Aina toisinaan noise hyökkää tyhjentämään pään kaikesta ylimääräisestä paskasta. Kubismi ja noise ovat minulle itseasiassa vahvasti linkittyneitä, molemmat ovat metallisia, liikkuvia, kirskuvia, eläviä muotoja, abstraktioita konkreettisesta maailmasta, enemmän henkisiä kuin fyysisiä taiteenmuotoja. Metalliset objektit ovat myös monesti geometrisia muotoja, lieriöitä, kuutioita, kartioita, milloin mitäkin, ja ne kaikki tuntuvat jotenkin sujuvasti napsahtelevan paikalleen.

Tekisi mieli tehdä muutama veistoskin, hakea jostain köntsä savea ja tehdä siitä niin monta kuin pystyy. Sitten poltella ne salaa vaikka koulussa, tai jossain missä niitä nyt pystyykään polttamaan. Se on sitten sen ajan murhe. Kun nyt ensin saisi materiaaleja kasattua. Kohta pitää alkaa suunnitella tästä kämpästä muuttoakin, kaiken maallisen myyntiä. Jos tahdotte ostaa jotain pöytiä ja muuta, niin nyt olisi kaikenlaista tarjolla. Sohva, pari työpöytää, tuollainen suhteellisen iso joku lipaston oloinen vai mikä helvetti tämä nyt oikein on, sekä rottinkikaappi. Tämä lipastohomma vaikka 20 euroa, vaikka siitä eroon pääseminen oli kuulema aiemmin hankalaa. Jos ei mene, pistän paloiksi ja maalaan tauluja kaikista paloista. Taulujen ostoonkin olisi aika otollinen hetki.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti