Noin! Pari päivää siihen meni, mutta nyt sain portfolioni väännettyä sellaiseen kuntoon, että sillä kehtaa leuhkia. Tarkoitus oli duunata yksi kotisivua, josta löytyy kaikki samasta läjästä, koska kaikesta huolimatta ihmiset eivät tunnu tajuavan mitä kaikkea minä oikeasti teen. Ne jotka tuntevat sohlaukset Cut To Fitin kautta eivät tiedä mistään muusta, ne jotka ovat seuranneet omia musajuttuja eivät välttämättä tiedä Cut To Fitistä, kaikki osat vaan leijuvat erillään ympäriinsä. Nyt on yksi sivu jonka voi droppailla kaikille, toki tämä blogikin on olemassa, mutta koitappa kahlata täältä maalauksia tai mitään muutakaan. Url tuossa on vähän kömpelö toki, mutta tiny.url auttaa siinä. Olisi myös kiva saada nuo mainokset pois, mutta siihen pitäisi maksa kymppi kuussa, eikä sitä ihan perse kestä nyt. Enkä usko, että ihan hetkeen kestääkään. Käykää kuitenkin ihmettelemässä ja selailemassa tuota, koitin pitää kaiken simppelinä ja hillitä tekstin tykittelyä, mutta antaa kuitenkin jotain luettavaakin, koska ihmiset lukevat nykyään liian vähän ylipäätään.
Siellä on myös solo worksin alla levy jonka voi ostaa, mikäli tahtoo tukea tätä, siitä ei vedä kukaan senttiäkään välistä vaan rahat tulevat suoraan paypal-tilille ja ruokakauppaan. Koitin katsella siihen melko monipuolisesti juttuja joita koneelta löytyi, kovalevy tuhon myötä minulla ei ole montaakaan omaa levyä koneella, enkä vielä ole jaksanut ladata niitä bandcampistakaan. Pitäisi tehdä se köntsäostamisen mahdollisuus ja varmaan ostaa omat levynsä, niin säästää vaivan ja saa kaikki ladattua kerralla.
Viimeisen viikon ajan on ollut hillitön hinku hommata trumpetti tai saksofoni, eikä vähiten siksi, että tämä Dead Neanderthalsin ja Sly & The Family Dronen Molar Wrench on soinut aika helvetisti. Tilasin vinyylinkin, kun on niin hyvä. Johonkin tällaiseen suuntaan tahtoisin myös avartaa omia hommia, heti kun saan jostain saksofonin ja saan siitä ensimmäiset noiset ulos, se lähtee Cut To Fit keikoille mukaan. Ennen vihasin saksofonia, koska ensimmäinen asia mitä kukaan ottaa esiin on Careless Whisper ja muu kasarikampe, siinä vaiheessa minulla alkaa valua oksennus korvista välittömästi. Sitten soitettiin tuo keikka fonistin kanssa ja kuulin miten järjettömän hienosti sillä pystyi kommunikoimaan kitaran kanssa, sitten löysin koko tämän noisejazz-skenen ja siitä se sitten onkin ollut muutamassa kuukaudessa melua. Eikun menoa. Sekä että. Jos joku voi myydä halvalla vanhan torven, olen kiinnostunut. Trumpetti kiehtoo sikäli enemmän, että se on vielä meluisampi ja itselle rakkaampi jo pitemmältä ajalta, kunnon torvimaailman heroinisti, saksofonin likainen serkku joka ei kelpaa bileisiin mutta tulee silti väkisin. Paras soitin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti