Päivä paketissa.

Vuorokauden olen pois ja heti on paljon kaikenlaista kerrottavaa ja jaettavaa. Ensinnäkin Merchants of Air arvosteli For Beckettin ja lyhyesti kaikki Käki-levyt, mistä tuli hyvä fiilis. En tunne Sergeä mitenkään sen paremmin, olen lähettänyt lähinnä levyjä arvosteluun ja pitänytkin muun yhteyden minimissään, jotta mikään ei pääsisi värittymään persoonan kautta minkäänlaiseksi hyväveli-hommaksi. Siksi jotenkin lämmittää lukea näitä, koska ne on kirjoitettu ainakin toivoakseni musiikki edellä. Silti vähän miettii, että onhan tuossa nyt vähän yliampuvaakin hehkutusta. Mutta pääosin levyjen arvostelijat ovat kohdelleet musiikkiani armollisesti. Se tuntuu rohkaisevalta, sikäli että pystyy tarjoamaan satoja tai tuhansia levyjä kuunnelleille ja arvostelleillekin ihmisille jotain, mikä innoittaa kirjoittamaan vähän pitemmin tai erikoislaatuisemmin. Tuntuu siltä, että voi antaa jotain tuossakin kittämättömässä harrastetoiminnassa tai joillekin jopa töissä viihtyville ihmisille, jos ei mitään muuta niin haastetta ainakin.

Lisäksi voin sanoa, että vaikka grindiä, punkkia ja muuta vakiintunutta musiikkia nyt vetelee vaikka kaikki sitä vihaisikin, niin tällaisen vähän epämääräisemmän ja oudomman musiikin kohdalla nämä tekstit ovat ehkä rohkaisseet minua tietyllä tapaa antamaan enemmän vapautta itseilmaisulleni. Ikään kuin levy levyltä kokeilisi, että meneekö tämä vielä perille, voinko paljastaa tästä intensiivisestä ja välillä vähän synkeämmänpuoleisesta mielestäni vielä lisää. Ja onnekseni olen huomannut, että niin elävänä kuin levyilläkin ihmiset ymmärtävät aikalailla kaikenlaisia juttuja. Tai ainakin tähän asti ovat olleet melko myötämielisiä sekoiluilleni, vaikka toki niitä eivät kaikki tajua. Se ei tee siitä yhtään vähemmän hauskaa. Minulla ei ole mitään tarvetta lähtökohtaisesti provosoida yhtään ketään, mutta tiedän tämän taiteeni sen sorttiseksi ylitsevuotavaksi paljuksi sielumutaa, että jotakuta se kuvottaa kuitenkin. Senkin kerran kun mielestäni soitin suoraan sielustani kaunista ambienttia, se oli kuulema aivan hirveää kouluammuskelumusiikkia. Kaikkia ei voi miellyttää. Ne jotka tajuaa, tajuaa.



Viimeyönä käytin aikani lähinnä malatessa, ja kun valumien katselu oli niin hienoa, päätin kuvata siitä tällaisen musiikkivideonkin. Tein tuosta Thought Patternsistakin CD-Rää, neljä kappaletta käsin tehtyjä levyjä ainakin aluksi. Ei niitä liikaa kannata tehdä, on niille jotka haluaa ja siinä se. Kunhan voi keikoilla myydä niin saa bensat himaan. Tässä on vielä se taulu, joka tuosta videosta lopulta seurasi. Seuraava Käki-keikkakin on nyt varmasti elokuun viimeisenä päivänä, muut bändit ovat vielä varmistusta vailla.Olisi hyvä saada nekin ennen Portugaliin lähtöä selville, niin voisi viedä julisteita ilman isompaa hätää.

A Dark Face Melting Slowly In The Light

Lisäksi olen ollut innoissani Iron Monkeyn tulevasta comebackista. Tavallisesti vihaan niitä yli kaiken, pelkkää vanhan lypsämistä ja nostalgiatrippiä, mutta nämä päräyttivät vaan "hello, fuckers." viestin eetteriin, minimalistisen promokuvan saatanan isosta naamioidusta möhkäleestä, joka korvaa Morrown ja nyt pienen trailerin joka kertoi, että levy tulee parin kuukauden päästä, halusitte tai ette. Hampaat sisään ja seinästä läpi, ainut oikea tapa Iron Monkeylle. Jos minulla olisi hattu, repisin sen kahtia ja huutaisin kerrostalon katolta kuuta vasten lihaksia pullistellen.