perjantai 4. elokuuta 2017

Mörköjä.

Tänään käytiin maalailemassa vähän tulevaa treenikämppää. Ensin se oli hyvinkin maltillista, tasapintaista pohjamaalausta, mutta eihän siinä kauaa mennyt kun oltiin Pollokoitu paskat ulos koko huoneesta. Lattiaa ja kattoa myöten koko kämppä aivan maalissa, ajattelin vielä joku päivä käydä maalailemassa akryylimaalilla mörköjä, talomaalilla roiskiminen ei ehkä ole fiksuinta mahdollista touhua, mutta kun tuo talo on lopultakin menossa maan tasalle, niin sama vetää sen verta maalia pintaan, että jyrättäess huone pysyy kasassa ihan puhtaasti lateksimaalilla. 



Koska mennään parin viikon päästä Terhin kanssa Portugaliin psykefestivaalille hengailemaan ja myymään juttuja, ajattelin tässä piirrustella jotain, mistä en tiedä uppoaako se siihen yleisöön, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Helppoja ja nopeita musta-tussi-duuneja, joita voi roiskia menemään vaan ja myydä sitten parilla eurolla siellä ruokarahojen toivossa. Tällaisia yömörköjä siis.


Yöt ovat kuumia ja ilmassa on mukava myöhäiskesän ja alkavan syksyn fiilis. On mukava puuhastella yöt omiaan ja olla välittämättä ajasta sen suuremmin. Tekisi mieli juoda kahvia melkein koko ajan, kirjoittaa juttuja ja piirtää kun siltä tuntuu. Maalaaminenkin tuntuu innostavan. Hetkelliset tyhjät tilat alkavat aina välittömästi kuplia ja kiehua jollain muulla, ei ole olemassa todellista tyhjyyttä niin kauan kuin elää, ajatukset kuplivat ja pulpahtelevat pintaan koko ajan, väistämättä, synnyttäen jotain uutta joka hetki. Pienet ajatukset muuttuvat vähitellen kokonaisuuksiksi, jotka sitten johtavat taas jonkin tekemiseen, tähän samaan mörköoopperaan. Ei taas osaa päättää, mitä mieltä on olemassaolosta, mutta kai se kuppi näinä öinä plussan puolelle kääntyy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti