Puisto yöllä, katson kysyvästi ihmisiin, minulle näytetään missä vuosia sitten kuollut mummoni, äitini äiti hytisee jännittyneenä puistolampun alla. Menen lähemmäs ja hän kertoo minulle sanoja jotka ovat tärkeitä. Hän muuttuu äidikseni nuorempana ja sanoo että on muutakin. Halaan häntä ja hän sanoo että tämä on syvemmältä, kohdusta asti. Halaan tiukemmin ja maa ympärillä vajoaa. Minua pistää alavatsaan. Vähitellen sanat selkenevät meille molemmille ja näen ne yhtä hyvin kuin kuulen:
"Sinusta kivi uoutu uomaksi"
Tiedän tämän olevan tärkein ja pidän sen mielessäni noustessani väkisin unesta valveuneen, silläkin uhalla että kaikki muut tärkeät asiat jäävät sille puolelle rajaa. Tiedän miten homma toimii. Tässä valveessa olen tyhjässä hallissa, yhtä pimeässä mutta ilman valoja. Joku balkanilainen mies pyörii siellä kanssani. Tunnen olevani täysin hereillä, mutta tiedän etten ole. Minun pitää saada kehoni liikkeelle, että pääsen irti unesta. Yritän keksiä keinoa, ja tajuan ettei mikään toimi tehokkaammin kuin lyöminen. Yritän lyödä miestä, väistellä lyöntejä, lopulta hermoviesti osuu oikeaan paikkaan ja käsi heilauttaa minut hereille. Muistan sanat vielä.
"Sinusta kivi uoutu uomaksi"
Tiedän tämän olevan tärkein ja pidän sen mielessäni noustessani väkisin unesta valveuneen, silläkin uhalla että kaikki muut tärkeät asiat jäävät sille puolelle rajaa. Tiedän miten homma toimii. Tässä valveessa olen tyhjässä hallissa, yhtä pimeässä mutta ilman valoja. Joku balkanilainen mies pyörii siellä kanssani. Tunnen olevani täysin hereillä, mutta tiedän etten ole. Minun pitää saada kehoni liikkeelle, että pääsen irti unesta. Yritän keksiä keinoa, ja tajuan ettei mikään toimi tehokkaammin kuin lyöminen. Yritän lyödä miestä, väistellä lyöntejä, lopulta hermoviesti osuu oikeaan paikkaan ja käsi heilauttaa minut hereille. Muistan sanat vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti