maanantai 19. kesäkuuta 2017

Musiikki teki tehtävänsä taas.

Tämä on ollut hyvä päivä. Tai ilta. Tai yö. Käytiin nauhoittelemassa yhteen proggikseen rumpuja, minkä jälkeen jäin treenikselle ähertämään ja nauhoittelemaan itsekseni. Sain aikaan kolme biisiä jotain epämääräistä jousikaikuysäripoppia kai. Ja bluesia. Aina tulee bluesia. Erona tällä kertaa se, että käytin vain kolmea mikkiä rumpuihin. Jostain syystä pidän siitä, kun mikittää rumpuja vähemmän paljon enemmän, kuin siitä, että lähimikittää jokaisen rummun erikseen. Siinä kuviossa on jotenkin liikaa osia, kaikki vuodot kertautuvat ja kasvavat. Saahan siitä pron kuuloista ja toki se moneen musiikkiin toimii ihan erilailla, mutta meikäläisen tarpeisiin saa mukavamman ja hienomman soundin saa vähemmillä mikeillä. Rumpujen soittaminen taas tuntui lähtevän yllättävänkin hyvin, vaikka vähän meinaa komppi aina huojahtaa kun en kuule mitä olen räpeltänyt kitaralla, kun ilman klikkiä tietysti kaiken soitan. Mutta kiihtymiset ja venymiset ovat elävää musiikkia, se ei haittaa kunhan kaikki instrumentit venyvät mukana.

Aluksi ajattelin, että näistä tulee jotain ihan yhdentekevää sontaa jota kukaan ei kuule ikinä, mutta alkaa tässä räpeltäessä jokin sellainen punainen lanka löytyä, että kyllä näistä vielä levyn tekee. Epämääräisen postrock-stoner ysäripop levyn.  On jännä tunne, kun alkaa tehdä jotain mitä kohtaan ei tunne mitään suurempaa, mutta huomaakin kasvavansa siihen kiinni ajan kuluessa. Outo fiilis, mutta toisaalta tervetullut. Musiikki on liimaa tai jesaria, joka voi korjata sielun kuin sielun tuosta vaan. Se on hienoimpia puolia siinä. Tänäänkin se on tehnyt tehtäväänsä erittäin tehokkaasti. Tuloksia voi kuunnella alta. En tiedä onko se vielä lopullinen vai ei, vähän huvittaisi laulaa ehkä, mutta tiedän että vihaisin sitä päätöstä vain jälkeenpäin. Ehkä keksin jotain yhtä nerokasta kuin Loiriplukari.



Nyt lähinnä mietin, että pitäisikö käydä pihalla kävelemässä ja kuuntelemassa tämän yön tekeleet vielä ajatuksen kanssa. Toisaalta voisi nukkua tässä vaan pari tuntia, mutta ulkona voisi olla ihan kivan näköistä, auringon nousua ja muuta sellaista hippisontaa. Ehkä nopea kävelylenkki vain. Sitten nukkumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti