Ei se tämäkään päivä mikään ihan hiekkaan kuseksimispäivä ollut, vaikka aluksi vähän siltä tuntuikin. Käytin iltapäivän nauhoittaen helvetisti kaikenlaista, kunnes biisi tuntui olevan aivan tukossa ja pilalla. Sitten vaan otin melkein kaiken siitä pois, ja siellä alla olikin aivan eri biisi odottamassa, sellainen jonka kanssa pystyi vielä tekemäänkin jotain. Siitä tuli melko hyvä. Se tarvitsee vain ympärilleen tietynlaisen levyn. Ei ihan minkä tahansa. Se on selkeää Käki-kampetta. Siitä puheenollen, soitellaan nyt ilmeisesti Kotkan Keltaisessa Talossa 1.7. Sikäli kiva, että vaikka oli puhettakin, en koskaan kerennyt soittaa alkuperäisessä Tampereen vastaavassa. Mukava olla mukana edes tässä. Ja pääsee soittelemaan pitkästä aikaa looppisekoilua ja voi ottaa kaikenlaista romua mukaan.
Noin muuten olen tehnyt jotain, mikä on päässäni työnimellä "kesämusaa". En oikein tiedä mitä se on, jotain silokkipoppia kai, jousikaikua ja vähän postrock-fiiliksiä ihan perus pop-biiseissä ja kaavoissa, ilman mitään sen ihmeempiä kikkoja. Tahdoin rumpuihin mahdollisimman rumpukoneenomaista fiilistä, joka rikkoontuisi vain silloin tällöin filleistä, mutta enhän minä nyt sellainen soittaja ole. Huojuu ja laahaa, mutta ei se juuri haittaa. Ihan sympaattisen oloista räpellystä. En vain oikein tiedä mitä teen näillä biiseillä. Tässä on periaatteessa joku stoner-bluesimpi juttu, vähän dronempi ja vakavampi juttu, nuo kesäpoppibiisit ja kai tuossa on jotain muutakin joka ei oikein löydä omaa kontekstiaan vielä tässä yhteydessä. Haluaisin lisäksi tehdä elektrojazz levyn. Olen miettinyt nyt paljonkin tätä soitto-orientaatiotani ja ymmärtänyt, että vaikken ole musiikkina pitänyt sitä oikeastaan koskaan yhtään minään, on soittotapani lähempänä klassista musiikkia kuin pop-musiikkia sikäli, että minulle se tunteen ja ilmaisun muoto on tärkeämpi kuin riffin oikein soittaminen. Samoin taas jazzista se ammentaa kai sitten vahvan improvisaatiopohjan kautta. Siitä syystä olisi mukava tehdä levy, jolla voi tutkia myös noita puolia omassa soitossaan paremmin. Tai oikeastaan tuota klassisemman ilmaisun puolta olen tutkinut vähän koko ajan, kaiken dronen muodossa.
Eiköhän tässä kesällä kerkeä touhuta kaikenlaista. Pitää vaan aina välillä tajuta käydä pihallakin, kun meinaa niin helposti jäädä tänne omaan olotilaansa vääntämään kaikenlaista. Toisaalta se menee toimivasta ihmiskokeesta. Kesä kellarissa yksin musiikin kanssa. Kuinka nopeasti sitä sekoaa. Olen huomannut jo, että unettomuus tuo aivan erilailla vainoharhoja ja kuviteltuja olentoja esiin, kun on eristyksissä ihmisistä, pimeässä pommisuojakäytävässä jossa kuuluu epämääräinen piip-ääni aina silloin tällöin. Mielikuvitus täyttää aukot ja yhtäkkiä sitä ei olekaan niin yksinäinen olo, mutta toivoo että olisi. Joku varmaan sekoaisi, mutta minä otan vainoharhani huvin ja urheilun merkeissä. Nyt, hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti