perjantai 23. kesäkuuta 2017

Kirjoittamisen hienous.

Lahteen saapuminen oli pieni kulttuurishokki sikäli, että täällähän on lehdet puissa ja kesä käynnissä melkolailla täydellä voimalla. Kun elää elämäänsä kellarissa ja näkee auringonvaloa ehkä 20 minuuttia päivässä, sadekin tuntuu kaikessa luonnollisuudessaan ihmeelliseltä. En silti kadu tuota rupeamaa, koska se synnytti levyn, joka tuntuu omassa erikoisuudessaan merkittävältä ja hienolta. Jopa niin hienolta, että koitan tyrkyttää sitä ehkä joillekin levy-yhtiöille ennen sen julkaisua, vaikken oikein tiedäkään minne sitä työntäisi. Öisin on mukava etsiskellä juuri jotain tuollaista ja kirjoitella saatteitakin.

Kirjoitin myös kirjeen Peter Dolvingille, koska näkyi internetissä valittelevan sitä, että on päässyt irtautumaan maailmasta ja ihmisistä. Minä pidän kirjeiden kirjoittelusta ihan noin muutenkin, koska ne ovat taas sellainen kommunikaation muoto johon syventyy aivan eri tavalla kuin vaikka tähän internetissä sössöttämiseen. Siitä syystä kirjoitan kaikki saatteetkin aina käsin, jos se on mahdollista. Enkä ole tainnut koskaan kirjoittaa kahta lähellekään samanlaista saatetta, eri ihmisille tai medioille painottaa eri asioita vähän senkin mukaan, minne se on menossa. Esimerkiksi tutummille arvostelijoille voi suorilta jo jatkaa siitä mihin jäi edellisellä kerralla. Toisinaan teksti alkaa viedä itseään ja pitää ruveta laittamaan stoppia siinä vaiheessa kun molemmat puolet paperista on käytetty. Ihmiset kirjoittelevat tänäpäivänä aivan liian vähän kirjeitä. Tai mitään käsin muutenkaan. On tuskallista katsoa miten vaikeaa kirjoittaminen tuntuu niin monelle olevan heti, kun pitää ottaa kynä käteen. Tekee mieli vain ottaa kynä pois ja kirjoittaa itse.

Nyt pitäisi saada selkä venymään vähän, kun viettää isoimman osan valveillaoloajasta kyyryssä soittamassa tai miksaamassa alkaa se melko äkkiä käydä jumittamaan. Juuri näin ne rasitusvammat alkavat, eli parempi koittaa katkaista kierre ajoissa. Tuntuu, että lihasmassaakin on hävinnyt viimeaikoina syystä tai toisesta melko paljon, kun kitararomujen kanniskelukin tuntuu raskaalta. Ehkä se on alettava pitää tästä lihavankilasta taas vähän parempaa huolta. Saa sitten katella sitä vähän pitempään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti