Tästä alkaa yksi hankalimmista viikoista hetkeen. Noin kirjoittaessani ymmärrän, ettei tänä vuonna tunnu muunlaisia oikein olleenkaan, mutta onneksi hankaluus on lähinnä aikataulullista ja rahallista sorttia, ei siis mitään mitä ei voisi kiertää ja suunnitella riittävän hyvin. Meille tuli viikoksi hoitokoira, mikä tarkoittaa että saan torstaista eteenpäin jonglöörata kahden koiran kanssa yksin. Tähän tietysti tuo oman hankaluutensa se, että pitää käydä töissä Helsingissä ja lauantaina keikalla Kotkassa. Siitä tuleekin mielenkiintoinen keikka Keltaisella Talolla, "pitkästä aikaa" ihan vain kaksi kitaraa ja romut. Otankin niitä niin paljon mukaan kuin vaan saan mahtumaan, koska onhan metallikulhot ja pannut aina mielenkiintoisempia soittimia kuin kitara. Soitto alkaa kuudelta, varmaan pari tuntia jaksetaan sekoilla mikäli vanhat merkit pitää paikkaansa. Tervetuloa käymään, kyseessä on ilmainen tapahtuma, otan toki levyjä ja muuta mukaan jos tekee mieli tukea bensoja himaan päin.
Saan ehkä My Brain Is On Firenkin myytyä. Pitäisiköhän alkaa kuskailla taulujakin keikalle myyntiin. Merchpöytään iskee vaan "levyt vitosen, taulut satasen". Tuskinpa kukaan muu kuin Andy McCoy kanniskelee riitäviä rahoja aina taskussaan. Tuotakaan vitsiä ei varmaan muista enää kukaan. Aika kuluu, meemit vaihtuu. Kesantokin lähenee. Tein sille juuri videotervehdyksen, joka varmaan päätyy imeskelemään eetteriä huomenissa. Linkitän sen sitten. Tässä on nyt paljonkin mielenkiintoisia keikkoja tiedossa, sellaisia joilla pääsee vähän sekoittelemaan pakkaa ja katsomaan mitä tapahtuu. Siitä minä pidän, niinkuin ehkä arvaatte.
Nyt pitäisi nukkua, huomenna lähden ajelemaan taas hyvissä ajoin kohti pääkaupunkia, jossa väännän taas studiohommia melkeen kaksi vuorokautta putkeen. Tällainen työtahti sopii minulle paljon kasista neljään vuoroja paremmin, koska iso osa duuneista on aina ajatustyötä ja oman työflown parantamista, mikä vaatii pitemmän paneutumisen, pari kahvibreikkiä ja kokeiluja. Se ei voi olla hätäilty ja kellokortitettu homma. Torstaina saan sitten istua koko päivän auton ratissa, perjantain ajattelin viettää horisontaaliasennossa koirien kanssa sohvalla. Ainakin näillä näkymin. Tietystikään en osaa olla paikallani, mutta ihmisellä pitää olla fantasioita. Sellaisia arkisen terveellisiä fantasioita, joissa ei ole mitään suuruudenhullua tai ihmeellistä. Väliaikaismaaleja.
Kodoakin lueskelin junassa. Nyt tuntuu hölmöltä, että olin jättämässä sitä kesken. Siinä on paljon ajateltavaa, sellaistakin mikä vähän ihmetyttää, mutta myös sellaista, joka tuntuu syventävän omiakin ajatuksia jonkun verran. Mielenkiintoinen kirja, suosittelen kaikille. Jos ei joku ole aikaisemmin pysynyt kärryillä, niin siis Sawaki Kodon Yhtä Tyhjän Kanssa. En osaa sanoa siitä nyt sen enempiä. Kannattaa lukea. Viimeaikoina lukeminen tuntuu vaan kääntyneen päässäni hivenen ahdistavaksi touhuksi, koska luen näemmä lähinnä kuolleita ihmisiä, enkä voi olla ajattelematta, että mitä jakoja meillä muilla on tässä maailmassa, kun nämäkin ovat kuolleet. Ei niin mitään. Aina toisinaan ahdistus tuntuu kuristavan ilon ulos kaikesta. Viimeaikoina on ollut vähän sellainen kausi. Ehkä kirjoitan siitä lisää joku toinen yö. Nyt menen nukkumaan. Hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti